Kouluvalmennus + laitumella

Eilen illalla pakkasin taas koulukamppeet autoon, ja lastasimme Ranan traikkuun. Ajelimme Virpiniemeen, mukana porukat ja Pinja kameran kanssa.

Talutin Ranan kentän laidalle, Pinja ja äiti toi tavarat perässä. Varustin tamman ja hyppäsin satulaan.

Tein itsenäisen verkan, käyntiä, kevyttä ravia ja rentoa kevyttä laukkaa. Rana tuntui ihan normaalilta, ja todella kevyeltä.

Kun edellinen tunti loppui, niin käppäilin Ranan kanssa kouluaitojen sisälle, Tanja ja äiti laittoi radan pitkäksi, jonka jälkeen aloitimme työt. Teimme ensin siirtymisiä, ja katsoimme suoruutta ja vaadimme takaset liikkeelle. 

Suurimman osan tunnista menimme ympyrällä ja laitoimme palasia oikeille paikoille. Lopputunnissa tulimmekin B:3 radan pari kertaa läpi, sillä se ohjelma on kahden viikon päästä kenttä P-SM kisoissa!

Hyvän radan jälkeen hyppäsin satulasta alas, purin varusteet, laitoin verkkoloimen niskaan, mella/elektrolyytti veden naaman eteen, ja taluttelin tammaa.

Lopulta lastasimme, ja ajelimme takaisin kotiin. Kello läheni jo yhdeksää illalla, joten loimitin Ranaa, ja vein molemmat yöksi ulos.

Tänään mulla olikin uusi tuttavuus kameran kanssa vierailulla, mutta hänestä myöhemmin.

Kun tämä kuvaaja lähti niin teimme pikkulaitumet loppuun ja ajattelin viedä molemmat syömään vihreää pariksi tunniksi.

Hain ensin Kirjavan tarhasta ja päästin sen laitsan portilla irti, pelkäsin vähän että se lähtee laukkomaan pellolle, mutta poni ei yllättänyt vaan laski päänsä maahan niin että jouduin työntämään sen persuksen aitojen sisäpuolelle, jotta sain edes portin kiinni.

Seuraavaksi hain katkeria katseita heittelevän tamman hiekkatarhasta. Tamman ilme kyllä muuttui heti kun se tajusi että häntäkin viedään kohti vihreää peltoa. Päästin tammankin portilla irti, ja tämäkin teki ponit, ja lopulta joutuin tönimään jättipersettä aitojen sisäpuolelle.

Tänään mietin, että miten maltan lähteä Syksyllä takas kouluun. Mulla on täällä kotona kaikki mitä ihminen onnellisuuteen tarvii, ei täältä halua lähteä pois. Ei ole mitään ihanampaa kuin aamulla herätä kuulemaan nälkäisiä matalia hörähdyksiä.

Sekä päivällä katsoa oman huoneen ikkunasta pellolla laiduntavia hevosia. 

Ja illalla antaa viimeiset heinät, pussata molempia turvalle, silittää kaulalta ja sanoa että nähdään aamulla.

Rakastan nuita molempia niin paljon :')