lauantai 20. elokuuta 2016

Sennujen kenttä P-SM kultaa!

 
Tämä postaus tulee nyt hitusen myöhässä mutta päätin silti kirjoittaa koska tuo viikonloppu oli niin huikea. Teimme sen taas! Rana on huikea hevonen.
Kisoihin valmistelimme aika huonosti itseasiassa, sillä kävimme vain parit estevalmennukset + paavon yhdet treenit ja muuten maastoiltiin kotona.
 

 
Muistan aika huonosti jo radat, mutta kouluosuuteen olin itse todella tyytyväinen, ja monen suusta kuuli että tuomareilla oli aika tiukka linja. Sain jotain 62%-64% väliltä. Rata oli sujuva, rento ja Rana teki kaiken kiltisti mitä siltä pyysin. Ryhdikkyyttä ja aktiivisuutta olisi saanut olla hiukan lisää.
 
 
Mitalleista oli ihan kunnon taistelu, sillä olin kolmen parhaan joukossa oli mitallikisassa minun lisäksi kaksi aikuista (oon vielä ihan lapsi 19v :D) ammattiratsastajaa. En uskonut todellakaan voittavani kultaa tuossa porukassa ja vielä ensimmäisenä seniori vuotenani.
 
 
 
Rataesteet minua vähän harmitti alussa, mutta hetken kuluttua kun tajusin kuinka vähän puhtaita ratoja oli tullut muillakin ja tajusin radan vaikeuden. Rataesteillä oli paljon teknisiä tehtäviä, juuri sen tyylisiä jotka ovat minulle ja Ranalle haastavinta.
Rata alkoi hyvin ja linjojen välit onnistuivat todella nappiin. Radan myötä tamma pääsi vähän pitenemään ja laukka kasvamaan joten yksi kuuden laukan linja jäi vähän lyhyeksi ja ponnistuspaikka tuli hitusen liian lähelle ja Rana nappasi okserin etupuomin alas. Loppuradasta tamma tsemppasi hienosti.
 
 
Maasto-osuus minua jännitti sillä emme olleet käyneet kunnon maastotreeneissä koko kesänä, ja radassa oli ihan kunnolla tekemistä. Toisaalta minulla oli varma olo sillä tunnen hevoseni ja luota siihen ja meidän yhteistyöhömme.
Ja niin kuin arvelinkin maasto-osuus sujui aivan täydellisesti. Yhdelle toripöydälle tuli vähän arviointivirhe ja huonompi lähestyminen mutta muuten rata oli sujuva, puhdas ja olimme vielä täydellisesti ihanneajassa.
Ja näin veimme sen parhaimman mitallin;)
Suuret kiitokset vielä valmentajille, poikaystävälle joka oli tukena ja hevosenhoitajana, veljelle joka tsemppasi ihanasti ennen jännää maasto-osuutta sekä suurimmat kiitokset vanhemmilleni, iskälle joka teki valtavan työn kisojen järjestämisessä ja auttoi minua vielä kaiken hulinan keskellä. Ja vielä äiti, se joka ratkaisi aina joka ongelman, hoiti kaikki aina valmiiksi ja huolehti koko kisan minusta ja ranasta. Kiiitos <3 
 
 
Ratsastustunteja on edelleen tarjolla, joten rohkeasti minulle vain viestiä! Myös Rana tekee jonkunverran tunteja :)
 
Sofia 0405957943, parhaiten saa kiinni Facebookissa tai wa/tekstiviestillä.


torstai 18. elokuuta 2016

Ultravanha haaste julkaistu

Löysin luonnoksista syksyltä tämän haasteen, joten ajattelin kirjoitella tämän nyt vähän myöhässä julkiseksi.

Haasteen tehtävinä oli valita neljä kuvaa, jotka kuvaavat sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus, sekä viidenneksi vapaavalintainen kuva siihen sopivalla sanalla. Ja tietenkin viiden henkilön haastaminen.

Luottamus

Onnistuminen

epäonnistuminen.. :D (en oikeesti löytänyt porukoiden koneelta mitään Sofia lentää mukkelismakkelis kuvia)

Todellisuus
(pahoittelen kuvan laatua mutta pointtina todellisuuteen kuvassa maailman tärkein henkilö, äiti. Äiti joka on todellisuudessa se henkilö jonka vuoksi olen tässä tilanteessa, tässä ammatissa, kenttä P-SM sennu mestarina 2016. Äiti on se ihminen joka on kokoajan mukana ja tukena tässä hommassa. Kiitos maailman paras äiti <3


INTOHIMO


Haastan:

http://myandponylife.blogspot.fi/

http://varjossakasvanu.blogspot.fi/

http://krrsu.blogspot.fi/

http://romppujaponit.blogspot.fi/




Kirjava lellipentu


No mitäs lellaripojalle kuuluu? Hän on tehnyt ahkerasti tunteja, ollut kesällä yhdellä leirillä sekä ollut ponikerhoissa taitavana opettajana lapsille. 
Olen todennut että tämän parempaa lasten opetusponia ei ole. Papu on niin viisas että se tasantarkkaa tietää miten pitää minkäkokoisen ihmisen kanssa toimia. Kun vaahtosammutinta muistuttava ihmisolio taluttaa papua niin poni katsoo todella tarkkaa joka askeleen minkä se ottaa.


Itse olen pyrkinyt Papun läpiratsastamaan kerran kahdessa viikossa, sillä siitä huomaa kyllä jos sitä ei ole läpiratsastettu hetkeen. Se alkaa tunneille höpöttää ja osoittaa mieltään, Herkkä poika kun hän on ja on  aina ollut..

Äiti & Papu

Äiti ratsastaa ponia aina kun kerkeää, hänen pitäisi ratsastaa enemmänkin. Koska äitilläkin on kuitenkin niin pitkä ratsastus ja hevoshistoria takana, että hänkin osaa ponia läpiratsastaa. Ja niinkuin kuvasta huomaatte äiti viihtyy paremmin lännensatulassa kun enkkupenkissä. 


Toivepostauksia nyt tulemaan jotta saadaan kunnolla tämä blogi henkiin! Kaikki ehdotukset pyritään toteuttamaan jollaintavalla ;)


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Vividan kuulumiset

Vividan syksy jatkui paremmin Elmerin lähdettyä takaisin omistajilleen. Vivu nimittäin oli pihatossa tosi masentunut, viikon pihatossa asumisen jälkeen ponista katosi into ja onnellisuus, sen silmistä katosi hohto. Elmerin lähdettyä kotiin Vivu pääsi talliin, ja voi sitä onnellisuuden määrää. Poni pyöri onnellisena purujen seassa ja vinkui.

 
Talven ajan Vividaa on ajettu, ja sillä on uusi treenaaja ja kuski, Anni. Kaksikko on saanut todella hienosti yhteistyön rullaamaan ja treeni on tehnyt molemmista taitavamman ja heidän luottamus on selkeästi kasvanut.
Talvella Vividalle haettiin lenkkeihin vain pituutta, sekä ponille kuntoa ja mahaa pienemmäksi. Kaikki muut on onnistunut paitsi tuntuu että tuo maha ei meinaa pudota. Treeniä saisi olla vielä vähän lisää...
 
 
Vividan kanssa kesä on mennyt hyvin, poni on ollut ponikerhoissa mukana, ja käyttäytynyt todella mallikaasti, se on matkustanut yksin trailerissa kuin ammattilainen ja tälläviikolla alkanut vaihtamaan hampaita.
Vivida on kasvanut fyysisyyden lisäksi myös henkisesti todella paljon, koko ponin yleisilme on paljon jotenkin "fiksumpi" kuin vuosi sitten? Tai sitten olen itse vain sokeutumassa. Veikkaan kuitenkin että Vivu on oikeasti kasvanut henkisesti, se on jotenkin aivan aikuisenhevosen oloinen, vasta se söi kaiken mikä eteen tuli tai keksi muuta jäynää.
 
 
Fiksuudesta ja jäynöistä puheenollen.. Tuo poni taitaa molemmat.
Vivun laidunkausi on jäänyt lyhyeen, sillä poni karkailee naapureiden pihoille laukkailemaan pierupukki laukkaa tai syömään. Rangaistukseksi Vivu joutui aina hiekkatarhaan jos karkasi. Pari kertaa karkurin haettuani takaisin kotiin ja vietyäni karkurin tarhaan niin poni tajusi homman idean.
Se jatkoi karkaamista, mutta vaihtoi suunnitelmaa.
Aina kun se näki että ihminen tuli sitä hakemaan karkausreissulta, niin se otti jalat alle ja laukkasi täyttä laukkaa takaisin langan ali laitumelle. Ja sillonhan sitä ei raski rangaista.
On se vaan ihana otus <3
 
 
Toivepostaus ehdotuksia tulemaan! :) Ja seuraathan meitä instagarmissa nimellä sohhhhvi