Elämä on ollut taas todella kiireistä, ja tässäkin ajassa on kerenny tapahtua taas paljon kaikenlaista.
Viikonloppuna on Paavon treenit taas, joten yritän saada reeneistä jotain materiaalia ja pitkästä aikaa jotain reenipostausta.
Vivida kävi ensimmäistä kertaa Virpiniemessä radalla hölkkäämässä, ja hienosti neiti juoksikin. Ja sen käytös oli aivan esimerkillistä! Nyt vaan pyritään kerta viikkoon käymään radalla ajamassa niin Vivu tottuu matkustukseen ja kaikkeen muuhun sähläykseen.
Elmeristä on tullut todella taitava poika. Laukkatyöskentely on kehittynyt hurjasti maastoilun myötä! Maastossa on enemmän motivaatiota liikkua eteenpäin, joten siellä ollaan treenailtu laukannostoja, ja nyt tulokset näkyy kentällä ja laukka nousee hienosti!
Vihdoin sain itseni koneen ääreen kaiken kiireen keskellä. Tässä ajassa on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Meillä on tällähetkellä kotona neljä hevosta, kaksi asuu pihatossa ja Papu ja Rana normaalisti tallissa.
Elmeri on minulla 2kuukautta ratsutuksessa. Elmeri on 3-vuotias Suomenhevonen, jolla oli ajettu, mutta omistajat halusivat siitä myös turvallisen köpöttelyponin maastoiluun.
Elmeri on ollut meillä nyt n.sen ekan kuukauden jonka aikana se on oppinut reippaasti satulaan, ratsastajaan, mennyt jo ravia ja laukkaa. Maastossa ollaan käyty kerran ja tänään mennään uudestaan että saadaan kenttätyöskentelystä vähän taukoa.
Elmeri on oppinut asiat todella nopeasti ja se on ollut oikein mukava nuori hevonen. Mitenköhän tuosta raskii edes luopua...?
Elmeri ja Vivida asuu kahdestaan pihatossa, ja tulevat oikein hyvin toimeen.
Tallihevosille kuuluu hyvää. Rana on ollut normaalisti treenissä, ja olimme viikko sitten Paavon treeneissä pitkästä aikaa ja hypyt menivät molempina päivinä tosi hyvin. Lisäksi olemme alkanut kulkemaan Horen Minnan estevalmennuksissa, ja Minna säännöllisesti ratsastaa Ranaa.
Papu on viettänyt normaalia villiponin elämää, se on juossut pikkutyttöjen tunnilla kiltisti ja lenkkeillyt melkein joka päivä. Pari viikkoa sitten Papu säikäytti ja ontui vasenta etujalkaa, mutta pieni ontuminen kesti vain pari päivää. Levolla meni ohi, onneksi ei ollut mitään vakavaa.
Kämppikseni Marjut oli eilen heppailemassa meillä. Lähdimme maastoon niin että ajoin Vivua ja Marjut pääsi istumaan Kirjavan kyytiin. Molemmilla oli aika paljon höpöenergiaa mutta Vivida kärryjen edessä käyttäytyi tosi hyvin paria laukkaspurttia lukuunottamatta.
Ratsastin eilen myös Elmerin kun Marjut oli kaverina. Tein kentällä ruunan kanssa pääosin ravityöskentelyä mutta harjoittelimme parit laukannostotkin.
Sain vihdoin nakattua puhelimesta kuvia koneelle, joten ajattelin kertoa kuvien avulla vähän kuulumisia.
Sairaala rumpa oli hevostelulle pakollinen tauko. Pahinta oli ajatella hevosia kotona, kun ei päässyt itse hoitamaan niitä, Ranan liikutus jäi vähälle (mutta onneksi tiesin heti Ranalle sopivan ratsastajan, kiitos vielä Annille) Vanhemmilleni, veljelleni sekä hänen tyttöystävälle Annikalle myös suuri kiitos hevosten hyvästä huolehtimisesta.
Sairaalasta kotiin päästyä tästä kaverista tuli maailman paras sairastuskaveri! Se ei muiden herätyskellojen soidessa kääntänyt kun kuonon minuun päin ja tyytyväisesti jatkoi unia. Se koko sairastelun ajan kulki minun mukanani sänky,vessa, sohva,keittiö väliä. Uskollinen laiska pieni Hercules !
Osastolta päästyäni tallihommat ja ratsastus oli kiellettyä mutta voi kuinka ihanalta voikaan tuntua pelkkä hevosten katselu ja niiden rapsutus! Oman voinnin mukaan pikkuhiljaa siirryin kentän laidalle opastamaan Annia Ranan kanssa sekä iltaisin auttamaan äitiä iltatallissa.
Nyt oon päässyt hyvinkin ratsastamaan ja tänään sain tiedon hyppäämis luvasta, jospa sitä huomenna ottaisi muutamia pieniä pomppuja...
Vividalle sairaslomani teki hyvää, se ei nimittäin liikkunut ollenkaan. Se sai vain hengailla ja miettiä oppejaan. Joku pala sillä loksahti lomalla päässä paikalleen, nimittäin niinkuin edellisessä postauksessa kerroin niin varsasta on tullut todella hyvä ajaa!
Onhan sitä niin onnellinen kun on tämä hullu ihana harrastus, tai no kai sitä tässä vaiheessa voi sanoa jo elämäntavaksi? ;)
Eilen vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja alkoi jopa vähän jyristä ja salamoida, joten napsin hevoset sisään syömään päiväheinät. Kirjava tietenkin keksi juuri tuossa tilanteessa livistää portista, jäädä ensin pihalle syömään ruohoa, ja kun koitin tuota hakea niin karkasi kiitolaukalla laitumelle.
Onneksi talossa on paimenkoira joka kävi hienosti käskemässä karkulaisen sateesta talliin. Oli hauska näky kun poni ravaa talliin reipas pieni koira perässään, fiksuja eläimiä! Kyllähän tuo poni on niin hölmöläinen, mutta silti niin rakas.
Vividan ajo-opetus on edistynyt huikeasti. Ponia ajetaan pari kertaa viikossa kevyitä lyhyitä lenkkejä, niin että on mukavaa ja kunto vähän kasvaa.
Vivu on aivan älyttömän hyvä ajaa jo tässävaiheessa, se on kevyt suustaan, todella reipas. Toimii helposti pelkillä ääniavuilla. Se tarjoaa itse ravia ja sillä on lennokkaat liikkeet, ei niin järkyttävän tikittävät mitä yleensä shetlanninponeilla näkee.
Ensi kesänähän tämä tyttö saa jo juosta kilpaa, kuskeistakin on jo puhuttu ;)
Ajoreissut on tehty pääosin yksin, jotta tamma heti tottuu että ei ole aina vetohevosta edessä vaan pitää uskaltaa mennä itse ensimmäisenä. Ollaan myös käyty lenkillä niin että minä olen ajanut ja äiti on ratsastanut Papulla mukana, mutta tässäkin huomasi kuinka Vivu pyrki johtoponiksi, ja sehän on raviponille hyvä merkki!
Heissan, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää uudesta bannerista! Käykäähän tutustumassa TÄHÄN blogiin.
Tosiaan blogi on ollut tauolla mun heikon terveydentilan vuoksi, kuulostipa järkyttävältä.
Olin Oulun terveysasemalla osastolla muutamat yöt viime viikolla valtavan oksentelun, selkä-ja pääkipujen ja heikkouden vuoksi. Kaikki tuo p*ska johtuu yhdestä turhasta selkäydinpuktiosta joka minulle tehtiin, johon ei auttanut veripaikan laitto eikä särkylääkkeet. Nyt tosiaan selkä on yhtä taipusa ku paskatalikko.
Mutta nyt tosiaan olen jo kotiutunut hyvinkin sairaalasta mutta ratsastus ja fyysisen työn kieltoa on ainakin torstaille asti, jolloin mulla on uudet selän kuvaukset ja katsotaan onko kuvat parantunut edellisestä. Hope so! Pitäkäähän peukkuja.
Hepat on tosiaan ollut pakostakin kevyemmällä liikutuksella. Vivida on käynyt vain kävelylenkeillä talliapulaisten kanssa, Papu on lenkkeillyt äitin ja Annin kanssa ja Rana on hölkkäillyt liinassa ja Anni on harjotellut sen kanssa selästäkäsin. Suuri kiitos Annille heppojen hyvästä hoidosta.
Toivottavasti toivun tästä siihen malliin että kerettäisiin Ranan kanssa vielä johonkin starttiin tälle kautta..
Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Ajattelin toteuttaa toivekuva postauksen jos tulee tarpeeksi vain toiveita. Piristäkää tämän saikkulaisen elämää ja laittakaa toiveita kommettilaatikkoon niin värkkään jonkun kivan kuvapostauksen.
Vihdoin ja viimein sekin päivä koitti. Meidän pieni Papu pestiin, sen tukka laitettiin sutturoille, sitä kiillotettiin, sen varusteet pestiin, se pakattiin traikkuun ja kuskattiin kisapaikalle Kuivasjärvelle.
Uskomatonta, tuosta ponista piti tulla vain seuraponi, ja nyt se aloitti kilpauransa uudestaan, kahden vuoden sairasloman jälkeen.
Kisapaikalla poni oli varsin tyytyväinen. Kävin taluttamassa sitä pikkulenkin heti, ennenkuin lähdin verkkaamaan erästä toista hevosta. Papu sai hengailla ja katsella kisapaikkaa hyvän aikaa ennenkuin lähdin verkkaamaan sitä. Oli todella kuuma ja tein ehkä vähän liikaa hommia verkassa. Poni oli super ravissa mutta laukassa ehkä turhan villi.
Radalla poni tiesi heti homman ja alkoi tehdä todella hienoa ja tarkkaa työtä. Koko rata sujui todella hienosti. Lisäyksiä en uskaltanut tietenkään tehdä kunnolla, mutta vähän sain lisättyä tempoa. Laukassa poni oli myös hyvä, jäi hetkittäin pohkeen taakse, johtuen osaksi huonosta tasapainosta laukassa suoralla. Viimeisellä laukkalävistäjällä poni vain hyytyi ja puotti raville, mutta en edes raskinut korjata laukkaa takaisin vaan annoin ponin ravata tyytyväisenä lopun laukkalävistäjän. Selkeästi jätkällä loppu kunto kesken, kunto reeniä ja kisoihin!
Hieman tyytyväinen ratsukko! Katsokaa tuota ponin naamaa :)
Saimme hyvän tuloksen 64% ja siirryimme luokassa toiseksi. Pidimme kakkossijan luokan loppuun ja Papu sai sinisen ruusukkeen, hieno jäbä! Ei pahempi paluu kisoihin.
Lopuksi vielä vähän surullisempaa ilmoitusta, eli minun osalta kenttä SM on tältävuodelta ohi, selän välilevyn pullistuma voittaa tälläkertaa. Mieli menisi mutta kroppa ei..
Bannereita otetaan vielä miellään vastaan! Lue edellinen postaus :) LINKKI
Pitkästä reissusta taas selvitty kotiin tyytyväisin mielin ja ehjin nahkoin. Papu nuoli naaman märäksi ja Vividan haava turvassa näytti jo hyvältä. Iltatalli tehty ja pääosin kaikki tavarat purettu omille paikoilleen. Ajatukset on jo huomisessa työpäivässä..
Torstaina otin kotona muutamat lähtöhypyt, jotka Rana suoritti hyvin.
Perjantaina aamupäivällä pakkasimme kamat autoon ja Ranan traikkuun ja ajelimme pitkän matkan Keuruulle. Mukana oli vanhempieni lisäksi poikaystäväni, joten reissu oli mukavaakin mukavampi.
Perjantaina illalla ratsastin tamman vielä hyväksi maneesissa lauantain aamuista koulukoetta varten.
Nukuimme vanhassa mukavassa aitassa kisapaikalla, joten Ranan aamuinen ruokinta ja useat kävelytykset sujuivat helposti kun olimme kokoajan kisapaikalla.
Lauantain koulukoe oli heti aamusta, ja se sujui hyvin. Sain reilu 60% ja jäin sijoille roikkumaan kiinni. Olin siis hyvässä tilanteessa koulukokeen jälkeen.
Rana oli ravissa todella hyvä, käynti jäi vähän hitaaksi ja laukassa se olisi saanut olla enemmän kuulolla.
Rataesteiden jälkeen harmitti vähän, sillä Rana teki valtavan hienoa työtä radalla, mutta nypin sen itse huonoihin paikkoihin, jonka vuoksi se nappasi yhden turhan puomin alas. Eihän yksi puomi vaikealta radalta ole paljon, mutta jäi hieman ärsyttämään oma huono ratsastus radalla.
Rataeste treeniä !!
Lauantain loppuilta menikin maastorataa kävellessä ja Ranaa hoitaessa. Maastorata ei ollut pitkä eikä esteet vaikeita, mutta reitit veti semmosta solmua ja siksakkia että joutui hakkaamaan päähän kaikki reitit että muistaisi ratsastaa oikeaan suuntaan.
Sunnuntain maastoverkassa Rana oli villi ja hyväntuntoinen.
Radalla se oli taas niin parhaimmillaan. Aivan valtavan hienoja hyppyjä, sujuvaa energistä laukkaa koko radan ajan. Tamma kuunteli hienosti apujani ja lähti rohkeasti huonommistakin paikoista. Tulimme maaliin puhtaasti ja ajassa. Mahti tamma!
Maaston jälkeen hyvät loppuverkat ja kylmät jalkaan. Lopputuloksissa olimme sijalla 5. :)
Seuraavaksi silmät lauantaita kohti, sillä PAPU palaa kisa-areenoille! Luit oikein, Papu starttaa Aaltokankaalla koulukilpailuissa heC luokan. Tulkaahan kaikki katsomaan kun Kirjava pääsee kilpailemaan :)
Uskomatonta että tämäkin päivä nyt tulee, pieni rakas Kirjava pääsee koulukilpailuihin <3
Se on startannut viimeksi kisoissa 2-vuotta sitten ennen onnettomuutta.
