Papu treenaa ja Vivida hyppää

Tänään Salla tuli kameran kanssa meille kattomaan heppoja. Hain päitset riisuneen Papun tarhasta, aloin harjata ja puunata. Käärin etujalkoihin pintelit ja suojat kiinnitin takasiin. Satuloin poniherran ja laitoin suitset. 

Kävelin alkukäynnit kentällä, jonka jälkeen pyörittelin ponia käynnissä hetken. Ravissa poni oli aika hyvä. Vasempaan kierrokseen erinomainen, oikeen vähän jäykkä. Tein ihan perustyötä, isoja teitä ja perustaivuttelua. Papu vaikutti varsin tyytyväiseltä. 

Laukan aloitin vasempaan, joka pyöri todella hyvin ja poni teki aika hyvää työtä. Oikea kierros oli huomattavasti huonompi kuin vasen. Tein oikeaan laukassa syvempiä taivutuksia ja ympyröitä. Loppukohden laukka oikeaan suuntaan parani.

Vaihtelun vuoksi ratsastuksen jälkeen nakkasin satulan ja suitset kentän reunalle ja laitoin ponille vain kaulanarun. Papusta huomasi heti kuinka sen katse virkistyi ja ryhti nousi ylöspäin. Hyppäsin kyytille, ja poni tarjosi heti ravia ja oli paljon reippaampi. Minun piti jopa rauhotella sitä, laukassa huomasi oikeasti eron kun menee satulalla ja suitsilla.

Laukassa Papu käytti itseään todella hyvin, laukan voimakkuus oli aivan eri luokkaa. Poni käytti itseään joka askeleella, minun piti vain istua selässä ja ohjata. Aivan upea fiilis !

Ratsastuksen jälkeen Papu sai kylmäyssuojan jalkaan ja pääsi pihalle irti syömään heinää. Papun ollessa kylmäyksessä napsimme Ranastakin muutamat kuvat, jonka jälkeen villiponilta otettiin kylmä pois jalasta ja se joutui aitojen sisään niinkuin muutkin hevoset.

Kannoimme kentälle kolme puomia ja tolpat. Teimme Vividalle hurjan puomikasa esteen valmiiksi.

Hain Vivun tarhasta ja harjasin, jonka jälkeen nappasin sen liinan nokkaan ja vein kentälle juoksutettavaksi. 

Kun höpöenergiat oli juostu niin kävimme nuuskimassa puomeja. Kun heinä alkoi kiinnostaa puomia enemmän niin otimme vähän vauhtia ja ylitimme kuin ammattilaiset tuon hurjan esteen. Teimme pari toistoa tuon puomikasan yli, jonka jälkeen laitoimme ristikon ja ylitimme sen. Ristikolle Vivida teki hienon hypyn ja lähti hurjaa pukkilaukkaa esteen jälkeen!

Ristikon suoritettua Vivida pääsi vielä menemään helpon puomikasan kerran yli.

Paparazzie 10-vuotta!

Tänään olemme viettänyt Papun synttäreitä. Pikkumies on muka jo 10-vuotta, vieläkin kun joku kysyy tuon ponin ikään niin meinaan sanoa että se on viisi. Tuo poni ei vanhene koskaan, aina yhtä riiviö se on.

Papun synttäriaamu sujui normaalisti. Se käveli Vividan kanssa yhtäaikaa tarhaan mutustamaan aamuheiniään kun Rana jäi vielä talliin syömään kaurojaan. 

Päiväheinien jälkeen Papu sai kunnon puunauksen,hännän rapsutuksen, pesun ja kaiken mistä se nautti.

Puunauksen jälkeen varustimme sen äitin kanssa ja hyppäsin kyytille. Vein Papun todella pitkälle rauhalliselle maastolenkille. Se sai tallustella ja katsella maisemia ja tutkia metsää, ylitettiin siltoja ja nähtiin muita hevosia.

Lenkin jälkeen purimme äitin kanssa ponilta varusteet pois, laitoimme kylmäyssuojan jalkaan ja annoimme sille kupillisen herkkuja. Kun kuppi oli tyhjä niin poni sai hengailla pihalla irti ja mutustaa vihreää heinää.

Hyvää synttäriä Papu 10v <3

Ekat hypyt omalla kentällä

Nyt ollaan saatu estekalustoakin jo ihan hyvin pihaan. Iskä on tehnyt taas aivan super hienoa työtä tolppien teon kanssa! Puomit odottavat vain maalausta...

Viikonloppuna starttaan ABC:llä estekisoissa lauantaina sekä sunnuntaina 100cm ja 110cm luokat. Ranan kanssa on ollut nyt kolmen viikon hyppytauko, joten otin tänään muutamia pomppuja.

Rakensin Annikan kanssa pysty-okseri sarjan, yksittäisen pystyn ja suunnanvaihto esteenä käytimme kavalettia. 

Rakennuksen jälkeen hain tamman tarhasta ja varustin. Kävelin alkukäynnit kentällä ja suunnittelin minkälaista yhdistelmää esteistä keksisin. Alkuraveilla Rana oli vähän hidas pohkeelle, samoin laukassa. Käskin laukassa tammaa pari kertaa kunnolla jalasta eteen, jonka jälkeen se heräsi tähän päivään ja alkoi tehdä hyvää työtä.

Otin ympyrällä pikkupystylle muutamia lähestymisiä molempiin suuntiin, yhdistäen kavalettia mukaan. Kun pieniäpomppuja oli useampi takana niin otin sarjankin mukaan, joka oli vielä myös aika pieni. 

Sarjan hyppäsin kaksikertaa ja tunsin sen olevan vähän nafti. Esteitä nostettiin ja sarjaväliä pidennettiin. Tulin muutaman kerran pikku "rataa"

Oikealta pysty, josta kavaletille, josta suunnanvaihdos vasempaan. Vasemmasta sarjalle, ja sarjalta vielä pystylle.

Kyllähän tämä oma kenttä ja estekalustolla helpottaa paljon, aivan mahtavaa :) Vielä tosiaan puomeille vain maalia pintaan. 

Kentän teko + eka ratsastus

Eilen saimme kivituhka/hiekka seoksenkin levitettyä kenttään. Pääsin koeratsastamaan pohjan ja totesin sen olleen todella hyvä! Päädyistä pitää lanata pari kertaa pohjaa vähän painavammalla kamppeella, sillä pohja tuntui hieman raskaammalta päädyissä. 

Otin pikkuhyppyjä kavaleteilla ja tamma innostui aivan kuin oltaisiin isompaa rataa hyppäämässä. Niin mahtava kun sai oman kentän, helpottaa niin paljon treenaamista! Nyt vaan estekaluston tekoon!

Huh ! Olihan se kallishomma. Onneksi mulla on maailman reippain iskä ja veli, jotka tekivät aivan valtavan työn kentänteossa. Kaikki salaojaputket, kankaat ja eri tekovaiheet. Hui kauhea! Mutta siinä se on, meidän pihalla, odottaa että saan postauksen valmiiksi ja lähden treenaamaan. Meidän omalle kentälle.

Kaulanarulla + maastakäsin Ranan ja Papun kanssa

Tänään pyörittelin pitkästä aikaa molemmat hevoset kaulanarulla. Olin aika yllättynyt molemmista positiivisesti. Kummatkin toimivat varsin hyvin ja olivat kuulolla kokoajan. 

Maastakäsin huomasi taas kuinka erillätavalla Papua ja tammaa pitää käsitellä. Papu on maastakäsin rauhallinen mutta todella herkkä avuille, ja poni tarjoaa kokoajan uusia asioita sekä se on nopea reagoimaan.

Papu on selästäkäsin yllättävän tasainen. Molempiin suuntiin painoi selkeästi sisällepäin, joten jumppasin sitä väistöjen avulla pois sisäpohkeen päältä. Pikkuhiljaa poni alkoi kuuntelemaan sisäpohjettakin paremmin ja teiden ratsastus onnistui paljon paremmin ja käännöksistä sain pyöreitä.

Laukassa aivan huomasin kuinka herkkä Papu on istunnalle, jos yhtään horjahdin väärään suuntaan niin Papu reagoi siihen puottamalla raville tai kadottamalla tasapainon. Ruuna on niin tosissaan aina kun mennään vain kaulanarulla, joten se pakottaa minutkin keskittymään aivan täysin siihen hommaan. Mahtavaa että tuo poni välillä muistuttelee mua asioista eikä vain anna mun horjua ja keikkua puolelta toiselle.

Laukassa Papu oli vanhan kaavan mukaan parempi ja tasaisempi kuin ravissa. Se keskittyi kokoajan eikä vaihdellut pään asentoa joka askeleella. Raviin pitäisi saada sama tasaisuus mitä laukassa on nyt, reeniä reeniä!

Maastakäsittelyn aloitimme taas samallatavalla kuin jokakerta, nimittäin Papun lempi tempulla. Pusulla, jota se tarjoaa joka päivä ainakin satakertaa. 

Tämän venytyksen jumppasin vain kerran, enkä muutenkaan ole tuota enää paljoa tehnyt. Suojellen Kirjavan etujalkoja.

Seuraavaksi tein väistö/venytys yhdistelmää. Etupään tulisi pysyä mahdollisimman paikoillaan ja takapää pyörii etupään ympäri ottaen laajoja ristiaskelija. Kun poni väisti vain äänellä ilman kosketus apua niin pyysin pysähtymään. Venytin ja palkkasin. 

Tuolla tehtävällä huomasi kuinka tuo poni reagoi nopeasti ja on ketterä jaloistaan.

Tosikkoponin jälkeen hain Ranan tarhasta ja vaihdoin heti asennetta hieman humoristisempaan. Rana on aina ollut näiden hommien suhteen vähän hidas ja se tarvii paljon kehuja ja selkeitä apuja. Olen vain todennut että Rana 13v  joka on vähän "liipalaapaluu" koko homman kanssa niin oma asennekkin saa olla vähän rennompi. 

Pääasia että teemme yhdessä vähän erinlaisia hommia eikä aina vain satuloida ja treenata hikinaamassa.

Rana tuntui niin laivalta nopean ja pienen Papun jälkeen että oikeasti enemmän vain nauratti. Rana oli hidas käynnissä mutta hölkkään siirtyessä se jopa vähän innostui. Se oli kokoajan kuitenkin hyvin kuulolla ja kääntyi todella hienosti. Jarrut oli ehkä vähän hitaat mutta toimi kuitenkin.

Tamma oli kuitenkin kokoajan älyttömän positiivinen ja sen moottori pyöri joka kierros paremmin ja paremmin. Se ei jännittynyt kertaakaan vaan liikkui lepposasti ja letkeästi.

Ranan kanssa menin vain ravia kentän keskeneräisen pohjan takia. Ranalla on senverran enemmän painoa ja voimaa laukassa että tuohon murske pohjaan ei kaivata nyt ylimääräsiä monttuja. Hiekat ja kivituhkat saadaan tuota pikaa levitettyä joka jälkeen Ranakin pääsee laukkailemaan kentälle.

Maastakäsin hommasta tamma tykkäsi aivan kauheasti. Hidas se oli reagoimaan mutta yritti ja teki kokoajan kaikki asiat mitä pyysin. Se oli kiinnostunut ja seurasi ohjeitani korvat tötteröllä.

Tamma oli niin ylpeänä ja mielissään kaikista kehuista mitä sille annoin. Ihana nähdä kuinka tuostakin oman arvontuntevasta akasta muuttuu kuin pikkulapsi.

Pitää muistaa tehdä Ranankin kanssa näitä harjotuksia useammin kerta se selkeästi tykkää touhuta nuita hommia.