Tunne riehakas viikonloppu takana. Saimme sen kisoista minkä halusimme tietää, eli Paparazzi on truu kenttäponi! Se oli aivan huippu sunnuntain maasto-osuudessa.
Aloitan nyt kertomaan perjantaista eli lähtöpäivästä. Menin 11 aikaan aamulla pakkaamaan viimeisiä tavaroita ja pesemään ponia. Pinjakin saapui siihen aikaan tallille auttamaan minua mukanaan viikonlopun tavarat.
Pinjasta tulee isona ilmiselvästi hevosten perseiden letittäjä ;)
Asiaan.. Kun olimme laitettaneet tavarat lähtö valmiiksi, niin lähdimme vielä kotiin syömään. Noin 1 aikaan poni kökötti hienona traikussa valmiina viikonlopun koitoksiin.
Matka oli sellaset mukavat 4-tuntia, jotka sujahti kyllä nopeasti.
Kisapaikalle saapuessa saimme ensivastaanotossa puhua ruotsia, siitä selvittyämme purimme ponin ulos ja jäin taluttelemaan sitä siksi aikaa kun Pinja ja äiti etsivät ponin karsinan. Papu pääsi siniseen talliin asustelemaan. Ensivaikutelma karsinasta oli aika jännittävä, mutta sitten karsinapaikka osoittautuikin parhaaksi mahdolliseksi. Se oli rauhaisessa paikassa tallissa heinävajassa, jossa oli vain kaksi karsinaa. Laitoimme Papun syömään karsinaan ja lähdimme hakemaan traikulta viimeisiäkin tavaroita.
Pinja ja kirjava
Ehkä 6 aikaan kaikki oli siististi kisapaikalla ja pääsimme etsimään omaa yöpymispaikkaamme, joka oli aivan mahtava!
Huoneemme oli jaettu kahteen osaan. Etuosa, jossa vanhempani asuivat, sekä oven toisella puolella takaosa jonka minä ja Pinja valtasimme. Kun olimme saaneet tavaramme siististi paikoilleen niin lähdimme alakertaan Pubiin syömään hampparit.
Syönnin jälkeen lähdimmekin vaatteiden vaihtoon ja Papun luokse. Varustimme sen ja lähdin maneesiin vähän ratsastelemaan sitä. Ratsastin ehkä 20min kevyesti kaikkia askellajeja. Papu oli aika normaalin oloinen vaikka maneesi oli aivan täynnä kaikenlaisia huiskareita.
Ratsastuksen jälkeen Papu sai iltaruuat ja heinät. Se oli varsin tyytyväisen näköinen kun tallin valot napsahtivat kiinni ja se pääsi lepäämään rankan matkustuksen jälkeen.
Seuraavaksi oli luvassa todella jännä juttu, nimittäin maastoradan kävely vol1.
Laitan nyt vain kuvia maasto-osuuden esteistä.
"Ei saatana hauta maassa.. Ei me olla koskaan ees menty tällästä"
Radan kävelyn jälkeen matkasimmekin hotelliimme ja aika nopeasti nukkumaan.
Lauantai.
12 aikaan minulla olisi kouluosuuden startti aika. Lauantaista ei voi sanoa muutakuin että voi perkele olen surkea. En edes jaksa kirjoittaa siitä enempää kuin että olisin voittanut ylivoimaisesti, mutta unohdin radan kaksikertaa.. Tuomarin sanoja lainaten "Hieno ratsukko, mutta ratsastaja antoi vähän liikaa tasotusta muille" Tässä teille kuvia ensin verkasta..
sekä radalta..
Hieno poni ja sekopää ratsastaja. Seuraavissa kenttäkisoissa mää kyllä näytän...
Illalla olikin sitten esteosuus. 95cm, ja mua jännitti aika paljon, koska Papu on verkassa aivan sekopää. Oikeasti hyvä kun lapasessa pysy! Ja tosiaan ollaan totuttu hyppäämään vähän isompia kuin ysiviittä..
Radalla Papu oli ihan ok. Mitä nyt teki parit selkäkyyry hypyt, tasan esteiden pienyyden takia. Meillä oli nollarata vielä alla, kunnes tulimme viimiselle linjalle... Tottakai lönttäjalka otti viimisen pystyn alas, voi luoja :D
Se ei kuitenkaan haitannut, koska olin siltikin pisteissä vielä neljäntenä.
Pesun jälkeen poni sai taas iltaruuat ja pääsi nukkumaan. Me Pinjan kanssa pääsimme kauppaan ostamaan jätskiä ja karkkia :3
:DD
Sitten sunnuntaihin.. Pakko heti alkuun sanoa, että ehkä yksi elämäni hienoimmista päivistä!
Nimittäin vuorossa oli maasto-osuus. Heti aamusta olin normaalia kärttysempi ja hiljaisempi. Minua jännitti aivan perkeleesti, kun vettäkin tuli taivaalta ihan kunnolla. Sekä asiaa ei parantanut yhtään se, että minähän olen tunnetusti kaatumiskammoinen.
Kun pääsimme kisapaikalle niin heti ensimmäinen asia minkä kuulin niin oli " hevonen on kaatunut kurvissa, hevonen on irti, ensiapu ryhmä on matkalla" Ei helvetti kuolenkohan mää tänään.
Menin moikkamaan Papua, se vaikutti rauhalliselta, joten minäkin sain mieltä vähän heltymään. Lähdimme katsomaan vedelle kisoja joksikin aikaa, olin aivan tosi paineissani ja mua oikeasti pelottikin.
Kävimme pyörittämässä iskän kanssa Papulle hokit jalkoihin jossain välissä ja menimme takaisin katsomaan kisoja. Näin aluevalmentajaani Sallaa ja hän sanoi minulle yhen kurvin olevan todella liukas, ja siitähän minä vasta sekosinkin :D
Lopulta oli se hetki kun Papu oli valmiina karsinassa, minulla turvaliivi, saappaat, kypärä ja terveyskortti käteen teipattuna. Siinä tilanteessa olin jo rauhallisempi. Pian istuinkin jo satulassa ja kävelin verkkaa kohti.
Verkassa Papu oli aivan mahtava, ihana tuitui täydellinen. Se teki innoissaan kaiken mitä siltä pyysin, siinä pelon keskellä pystyin kuitenkin ajattelemaan, että poni luottaa minuun, minä luotan poniin eli kyllä me pystytään siihen.
"numero 59, 2 minuuttia radalle lähtöön" Hyiii helkutti..
Kävelin aloituspaikkaa kohti äitin kanssa. Rata aloitettiin raviradalta, joten jouduin kiertämään käynnissä koko raviradan ympäri toiseen päähän. Papu oli pörhäkällä päällä, se katseli innoissaan esteitä jotka oli vähänväliä raviradalla. Siinä tilanteessa juttelin Papulle mukavia ja tunsin kuinka sydämmeni meinasi hakata rinnasta ulos, jännitti eniten koskaan!
Menin lähtöpaikalle kävelemään, josta näin jo ensimmäisen esteen. Se ei näyttänyt yhtään pahalta! Lähtöön lähettäjä sanoi minulle vähän väliä paljonko minulla oli aikaa lähtöön. Lopulta jäljellä oli enää puoli minuuttia, jolloin hakeuduin lähtöviivalta vähän taaksepäin ja aloin ottaa pientä ravia. Lopulta minulle laskettiin numerot kymmenestä nollaan.
Painoin kannukset kirjavan kylkiin ja nousin satulasta esteistuntaan. Otin samantien reippaan laukan ja rohkaisin ponia kohti ensimmäistä estettä. Papu hyppäsi sille ilmavan hienon hypyn, jonka jälkeen tunsin kuinka pelko sisälläni alkoi kadota. Fiilis oli uskomaton! Puhuin Papulle aivan koko radan ajan ja se tykkäsi siitä ja varmasti puhuminen pakotti minut hengittämään :D
Ensimmäisen esteen jälkeen raviradalla oli aita este, jonka ylitimme todella hienosti. Samalla saimme kannustavia huutoja peräämme, jotka todellakin tuntui mukavalta. Tässä videopätkä kakkos esteeltä kolmosesteelle.
Videosta näkee radan jatko suunnan, eli seuraavaksi oli poistuminen raviradalta. Hyppy herkkutuolin yli. Papu otti tuolille aivan valtavan hypyn, eikä sitä näyttänyt haittaavan vaikka jäinkin vähän jälkeen hypystä, se vain jatkoi korvat hörössä seuraavaa estettä, joka näyttikin tältä.
Tuosta esteeltä lähestyimmekin ihmismassaa ja vettä. Papu supermies meni reippaasti laukassa veteen, jolloin sain hyvän jatkon ylämäkeen ja portaille.
Kiipeämisen jälkeen edessä oli oikealle jyrkkä kaarros ja se sudenkuoppa, jota me ei edes olla menty. Otin kurvissa raviin ja lähestyin sudenkuoppaa pieni pelko perseessä, ei ongelmaa.. Poni hyppäsi sudenkuopan yli niinkuin olisi hypännyt sitä aina, reippaasti se jatkoi laukassa tukille joka tuli nopeasti sudenkuopan jälkeen. Tukin jälkeen se sinkosi hemmetin lujaa laukkaa ja edessä oli tiukka kurvi oikealle ja alamäkeen mahaharja.
Otin sitä vähä kädellä kiinni ja rauhottelin äänellä, näin pääsimme mahaharjastakin turvallisesti yli. Tämän jälkeen oli taas sama liukas kurvi vasemmalle ja alamäki jonka tulin ihan suosiolla ravissa koska poni kävi senverran kierroksilla. Alamäen loppuosassa nousin taas satulasta ylös jolloin Papu sinkosi laukkaan ja kohti vettä.
Papun mielestä vesi oli niin ihana, että oli aivan pakko melkein pysähtyä uittamaan päätä vedessä. Pienestä kehotuksesta se jatkoi matkaa ja pääsin Splash kohtaan, eli vedestä ylös..ongelmitta.
Tämän jälkeen jatkoin sillan yli, josta taas raviradalle reipasta laukkaa ja kohti kahta viimeistä estettä. Kirkonsiltaa sekä kavionjälki estettä. Päästiin puhtaasti maaliin!!!!!!!!
En meinannut saada kirjavaa edes raviin, kun se oli jo jatkamassa uudelle kierrokselle, se tykkäsi siitä hommasta aivan kauheasti, minun pikku kenttäponi :3
Kehujen ja taputuksien jälkeen menin vielä maneesiin ravailemaan ja kävelemään. Olin aivan hemmetin onnellinen ja Papu aivan sairaan tyytyväinen. Tulin selästä alas, Pinja ja äiti otti Papulta satulan ja suojat ja he toivat sille loimen päälle. Jäin taluttelemaan sitä siksi aikaa maneesiin kun he pakkasivat tavaroita kasaan.
Lopulta menin talliin ja irrotimme Papulta hokit jalasta.
Silloin kuului ponicupin palkintojen jakoon valmistautuvat ja me oltiinkin toisia!
Eli ensimmäiset kenttäkisat ja 2 sija..
Edessä oli taas pitkä ajomatka joka sujui hyvin. Tallilla taluttelin Papua ja annoin sen syödä tuoretta heinää. Pesun ja jalkojen hoidon jälkeen se pääsi omaan karsinaan nukkumaan.
Mahtava fiilis <3
Tästä kun me päästään vielä vauhtiin ja ratsastaja muistaa radat niin jeejee!
Huomenna tulee sitten Nykaarlepy-kooste ;)
Tässä vielä Annan tekemä video Papusta, videossa on aikalailla samoja pätkiä kuin edellisessä, mutta tuo musiikki sopii jotenkin niin hyvin ja plaaplaaplaa ite tykkään :)
