Kirjavan kuulumiset

Vielä ollaan Oulussa ponin kanssa, mutta sunnuntaina lähdemme takaisin kouluun.

Papu on voinut tosi hyvin ja ollut varsin virkeällä päällä, kipeän oloinen poni ei ole.

Ollaan käyty joka päivä n.3-5min kävelyllä mettäpolulla, ja nyt parina päivänä Papulla on ollut vähän liikaa menohaluja.

Eli ensiviikolla kun päästään taas Ruukkiin, niin tulee varmasti kuvapainotteisia postauksia kun Marjut joutuu kuvaamaan pikkukirjavaa :) 

Parin viikon päästä on taas siis klinikka-aika, jolloin selviää asiat.

Arkistojen kätköistä

ask.fm wohou

Oon koittanu vältellä tuota askia, mutta päätin nyt ihan teidän/Papun takia tehä sen. Eli laittakaahan Papuun liittyvät ajatukset ja kysymykset sinne.

http://ask.fm/sofiaahtinen

Kiitos :)

Toivo elää vielä hetken.

Odotetaan ihmettä,

 toivotaan parasta,

 annetaan vielä aikaa,

 tuetaan toisia,

 eletään niinkuin mikään ei olisi vialla.

Nautitaan yhteisistä hetkistämme.

Blogi on ollut nyt hiljaisella sillä Papun jalan tilanne on erittäin vakava. Kaikki keikkuu vaakalaudalla, asiat selviää kuukauden päästä. Siihen asti pitää vain taistella tuulta vastaan ja rakastaa täydestä sydämestä. 

Kävimme maanantaina klinikalla, ajatuksena että saisimme alkaa kävelyttämään ponia enemmän kuin 10min päivässä. Vastassa olikin aivan muuta kuin positiivista asiaa. 

Papun jänne on vaurioitunut 90%.

Mitään hoitoja ei jalalle voi tehdä, kuukauden päästä menemme klinikalle katsomaan että onko jänne lähtenyt parantamaan itse itseään.

Palataan asiaan viimeistään silloin.

Kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliin
ja puhaltaa pahan pois
että kaikki taas hyvin ois.

Rakastan sua enemmän kun mitään 

Muistoja,muistoja..+ kameran tyhjennys

Siis Marjutin kameran tyhjennys...

Nyt olen kotona sohvalla völläilemässä ja koko loppu lauantain vietän poikaystäväni, perheeni ja telkkarin ääressä, mikä sen parempaa? 

Papu on Ruukissa ja viettää karsinassa tämän päivän, huomenna menen illasta viemään sen ulos vähäksi aikaa sekä kylmäämään jalan. 

Viime viikko koulussa meni hyvin, heräsin joka aamu ennen koulun alkua hoitamaan Papun, siis kylmäämään jalan sekä viemään pojan ulos.

Viikon päästä maanantaina Papulla on klinikka-aika, joten saadaan taas enemmän tietoon asioita. 

Nyt poni ainakin voi hyvin, jalan turvotus on lähtenyt laskemaan ja kävelykin onnistuu aivan normaalisti.

Ylhäällä olevat kuvat ovat otettu ennen kuin Papulla meni tuo jalka, olimme juuri loppumetreillä toisen jalan kuntoutuksen kanssa. Se oli jo kunnossa, se on nyt kunnossa.

Koulussa kävin kuitenkin ratsastamassa Lillillä, tai no siis yritin ratsastaa. Hain tamman tarhasta, ja se oli taas todella röyhkeä ja ärsyttävä. Yritti lähteä vedättämään, käveli päältä eikä kunnioittanut minua yhtään. Hoitaessa Lilli oli ihan jees koska se sai syödä heinää vain karsinassa. Varustin tamman ja vein maneesiin. Maneesissa kapusin kyytiin ja tein käynti juttuja, silloin kaikki oli vielä hyvin, mutta kun pyysin Lilliä raviin ja asiat eivät onnistuneetkaan niin mieleeni tuli vain Papu. Rakas pieni kirjavani ja sen kanssa treenailut, kuinka asiat sujuivat kuin tanssi ennen kuin sillä meni eka jalka. Sen kanssa juuri tuossa samassa maneesissa ilman varusteita kahdestaan. Tuli juuri se yksi ilta mieleen...

Tuo ilta, kun talutin ponin maneesiin tarkoituksena leikkiä sen kanssa, onnekseni maneesissa ei tuohon ilta-aikaan ollut ketään joten saimme rauhassa puuhastella Papun kanssa. Aloitimme kaikilla perusasioilla, poni oli kuulolla mutta silti jotenki tylsistyneen oloinen. Lopetin asioiden vaatimisen ja annoin sen päättää mitä halusi tehdä ja seurasin sen tahtoa. Juoksentelimme rinnatusten ympäri maneesia, teimme siirtymisiä miten poni halusi. Lopulta minä otin ohjat käsiini ja käskin ponin hölkkäämään vieressäni miten itse halusin ja kääntelin sitä mitä kummallisemmille teille. Tuosta poni tykkäsi ! 

Maastakäsittelyn jälkeen hyppäsin Kirjavan kyytille ilman mitään varusteita. Pyysin sen liikkeelle, se toimi kuin unelma.. ei mitään ongelmaa! Jarrut toimi vähän huonommin kuin kaulanarulla mutta muuten kaikki sujui paremmin kuin hyvin. 

Muistan kun annoin kirjavalle laukka-avun ja se nosti ihanan pehmeän laukkansa ja meni aivan sinne minne juuri minä halusin. Ylitimme puomeja ja kerran ristikon. Olin niin tyytyväinen.

Sitten loikkasin ponin kyytiltä alas ja rapsuttelin sitä vähän aikaa. Hengailimme, olimme vain. Sitten pyysin sitä varovasti liikkeelle, mutta mitä sainkaan? Pukittelevan laukkovan pikkukirjavan, olihan sen meno hauskaa katsottavaa :')

Lillin kyytillä juuri tuo ilta tuli mieleen, joten eihän ratsastuksestani tullut mitään. Kyyneliä pidätellen vein tamman pois ja lähdin halaamaan maailman rakkainta ponia. Paparazzie <3

Minulla menee varmasti vähän aikaa ennenkuin pystyn taas palaamaan normaalisti koulun hevosten ratsasteluun. Juttelin ratsastuksenopettajani kanssa ja hän ymmärsi varsin hyvin. Pikku hiljaa hyvä tulee !

Ruukissa taas

Tänään päivällä pakattiin tavarat ja poni kyytiin. Ajelimme Ruukkiin, purimme ponin, juttelimme tallinomistajan kanssa että tämä tekisi Papulle sairastarhan aamulla.
Kävin asuntolassa purkamassa omat tavarat ja lähdin takasin talliin Marjutin kanssa.
Tallilla otin ponin pesupaikalle ja aloin kylmätä jalkaa, kylmäsin n.10min ja käskin Marjutin tulla jatkamaan kylmäystä. Siivosin karsinan ja ripustin heinäverkon seinälle, tämän jälkeen otin ponin pesarilta ja vein karsinaan.

Papu oli jotenki tosi tyytyväisen oloinen kun se pääsi takaisin Ruukkiin. Aamulla menenkin sitten ennen kouluun menoa kylmäämään jalan ja viemään pojan ulos :)

Vuosi 2013

Nyt on aika muistella viime vuotta, joka meni minun mielestä aivan älyttömän nopeasti. Haluaisin palata moniin hetkiin ja elää ne uudestaan, nauttia ihanista hetkistä, mutta käydä läpi myös ne vastoinkäymiset ja tehdä muutamat asiat toisin. 

Kun mietin elämääni vuosi sitten tähän aikaan, niin mietin vain että huhhuh ja mitä ihmettä. Elämä on välillä aikamoista myrskyä, mutta omalla kohdalla tuntuu että kyllä se aurinko vielä alkaa paistamaan. Nyt nautitaan vuodesta 2014 ja eletään se täysillä !

Käyn vuoden läpi tämän blogin vanhojen postausten avulla, ja nimenomaan Papuun/hevosiin liittyen. Omaa elämääni ei tee paljon mieli muistella, tai siinä on aikapaljon ihmeenkummallisia asioita joita en tänne ala kertomaan.

Aloin ratsastamaan ja treenaamaan Pinjan Wonderboy ruunalla. Heppailimme Pinjan kanssa melkein joka perjantai, hän tuli kuvaamaan minua ja Papua jonka jälkeen ajelimme Makuunin kautta Wilun luokse. Yleensä minä ratsastin Wilua ja Pinja kuvasi, mutta joskus laitoin Pinjan kyytille ja opastin Pinjaa. Papun kanssa työskentely edistyi hurjasti tammikuussa.

Helmikuussa kävimme vuoden ensimmäiset hallikilpailut. Äimärautiolla harkkakisat 100cm. Rata oli hyvä ja Papu oli mahtavassa terässä, se hyppäsi nollalla radan. Wilun kanssa kisasimme yhdet koulukisat huonolla menestyksellä. Wilu veti pukkisarjoja kokoradan, mutta siihenkin löytyi syy. Wilulla selvisi olevan jotain häikkää jossain mutta en nyt muista että missä :D Helmikuussa oli myös kenttävalmennukset.

Maaliskuussa, eli hiihtoloman aikoihin treenasimme Papun kanssa kuntoa, mutta eteemme tuli ensimmäinen sairasloma ongelmamme. Nimittäin halli este p-sm:meissä Papu alkoi kieltämään ja se oli kipeän oloinen. Mahasta löytyikin kasa hiekkaa, jonka vuoksi olimme psylliumkuuri saikulla vähän aikaa. Ratsastin myös ensimmäistä kertaa Pinjan Make ponilla. Papun ollessa kunnossa kävimme koulutuomarikoulutuksessa malliratsukkona tekemässä muutamia koulukiemuroita.

Papu sai klinikalta terveenpaperit, joten mahaongelmat sai unohtaa. Kävimme Ruukissa alue-estekisoissa hyppäämässä 100cm ja 110cm, jotka menivät muistaakseni ihan jees. Kympin rataan en ollut niin tyytyväinen. Normaalitreeniä, kunnon kasvatusta, muutamia kisoja, mahan pienentämistä.

Toukokuussa hyppäsimme valmentajani tallilla rataharkkakisoissa älyttömän hienon 110cm radan, kävimme kenttävalmennuksissa, kasvatimme luottamusta, treenasimme kaulanarulla, aloin ratsastaa jätti-Topilla, kävimme Ann-Louise Gustavssonin estevalmennuksessa.

Kesäkuussa kiertelimme jonkunverran estekisoja, mutta aloitimme kenttäpuolen kisat, ja ensimmäiset olivat Uusikaarlepyyssä. Ratsastin Pinjan Viola ponilla, ja treenasin Topilla aika paljon. Kävimme paljon merellä, menimme kaulanarulla, maastoilimme ja teimme paljon kaikkea kivaa.

Heinäkuussa kisasimme muutamat estekisat, reenasimme kaulanarulla, kävimme estereeneissä, Papu kävi laitumella muutaman päivän, se raspattiin. Lisäksi kävimme Lapinlahdella kenttäkisoissa.

Kisasimme yhdet estekisat, treenasimme kaulanarulla, harjoittelimme kenttäjuttuja. Voitimme myös kenttä P-SM kultaa, jonka jälkeen muutimme Ruukkiin. Ruukissa treenasimme alussa aika paljon kentällä tai maneesissa, mutta sitten innostuimme raviradasta, hiittisuorasta ja maastoista.

Pidimme Papun kanssa kaulanaruviikon, joka venähti moneksi viikoksi. Aloin treenaamaan myös koulunhevosilla, ja sain tietää oman passihevoseni Lillin. Kävimme Niinisalossa joukkue SM:eissä sekä Kiuruvedellä estekansallisissa.

Osallistuimme Papun kanssa koulun koulukisoihin, ratsastin Pinjan Erkkihepalla, hyppättiin Papun kanssa kaulanarulla. Papun oikeaan jalkaan tuli hankositeen yläkiinnityskohtaan luukalvokohouma, jonka takia aloitimme sairasloman. Olimme syyslomalla kotona, ja Papu asusti tuossa lähitallilla, kävimme ihania käyntilenkkejä kotimetsissä ja kävelimme myös kotiin moikkaamaan äitiä.

Marraskuussa olimme vain saikulla, kävelimme, hengailimme, opetin Papun hyppäämään pystyyn. Saimme alkaa ravaamaan 5-15min päivässä.

Papulla meni sama jalka uudestaan, joten jatkoimme saikulla. Ramppasimme aika paljon klinikalla, ja Papu sai shockwave hoitoa. Kävin Sintillä Antti Jauhiaisen valmennuksessa, ja vedimme ympäri..Papulla meni jalka toinen etujalka tarhassa, ja klinikalla selvisi että sillä on mennyt pinnallinen koukistajajänne. Nyt olemme siis pitkällä saikulla.

Edistystä ja ulkoilua

Marjut, kämppikseni on nyt tämän viikon meillä, joten hän on joutunut kameran kanssa mukaani tallille. 

Papun kanssa kaikki on jatkunut samalla tavalla, se on ollut kopissa tähän päivään asti. Käynyt ottamassa askelia käytävän ja pesupaikan välillä. 

Jalkaa on kylmätty 3 kertaa päivässä, ja tuettu Back on Track patjalla ja fleecepintelillä. Jalan turvotus on laskenut huomattavasti, ja poni on ollut paljon parempana. Homma on siis edistynyt tässä lyhyessä ajassa jo mukavasti.

Tänään aamulla kävimme äitin kanssa ruokkimassa, kylmäämässä ja siivoamassa karsinan. Päivällä lähdimme Marjutin ja iskän kanssa tallille, tarkoituksena että Papu pääsee ulkoilemaan. 

Iskä meni samantien pienentämään tarhaa sairastarhan kokoiseksi, ja laittamaan tarhaan heinät valmiiksi. Menimme Marjutin kanssa talliin sillä aikaa kylmäämään jalan, käärimään jalan, loimittamaan ponin. Iskä tuli ilmoittamaan että ulkona on kaikki valmista, joten nappasin ponin narunpähään kiinni ja lähdin taluttamaan ulko-ovea päin, se käveli reippaasti korvat hörössä. Ulospäästyään se oli aivan onnellisuuden kukkuloilla ! Meinasi minulla olla vähän ongelmia saada poni kävelemään rauhassa ja varovasti tarhaan... Käänsin Papun pieneen tarhaan, ja pidin sen vielä riimussa kiinni, että se olisi minulla hallinnassa jotenkin jos se meinaisi sooloilla siinä innostuneisuudessaan. Kaikki näytti olevan hyvin, joten irrotin ponin ja se tarkasti vain tarhan pohjan ja tarhanaapurin jonka jälkeen se alkoi syödä heinää ja katselemaan ympärille korvat hörössä. Rakas sai hengittää raikasta ilmaa :3