sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pieniä mietteitä meidän tulevaisuudesta

Anonyymi Anonyymi sanoi...
"mitä joudutte jättää pois elämästä? katotaa et jos ette tyylii saa hypätä kenttää tms, niin kohta sul on uus ja eipä papu kiinnostakkaa"

27. joulukuuta 2013 12.48

Sain edelliseen postaukseen tuollaisen kommentin. Alussa nauroin vain tuolle, hetken päästä koin vihaa ja nyt olen vain sanaton. En ymmärrä noin katkeria ihmisiä, en vain ymmärrä. Rehellisesti sanottuna niin mitä tuollaisen kommentin kirjoittajan päässä liikkuu, aivan niinkuin minulla olisi oikeasti voimia ruveta katselemaan tuollaisia kommentteja. 
Kiitos teille muille ihanille kommentoitsijoille, teistä on suuri tuki :')

Eli nyt kuntoutamme Papun kuntoon, siitä tulee vielä oivaponi. Vaikka kuntoutuksessa menisi kuinka kauan aikaa, niin minä kyllä jaksan. Paparazzie on elämäni valo, ja rakastan sitä enemmän kuin mitään. Ihminen pystyy olemaan todella heikko ja murskana, mutta se jaksaa taistella niiden asioiden eteen joita se todella rakastaa.


Mitä meidän kilpailu-uralle tapahtuu? Se loppuu tähän. Vaikka jalka tulisi kuntoon, siinä on aina se pelko, koska tuollaiset vammat uusiutuu helposti. Unohdamme kenttäkisat, estekisat. Emme palaa enää niihin, emme koskaan. Jäi kyllä mahtavat muistot, kiitos Paparazzie. Surullistahan tämä on, koska miettii kuinka hienosti poni pärjäsi kisoissa. Se oli mahtava kisaponi.
Saatamme joku päivä startata jotain koulukisoja tai länkkäkisoja. Mutta tällä hetkellä minua ei voisi vähempää kiinnostaa kisat, haluan vain saada rakkaalta kivut pois, haluan saada sen kuntoon, jotta voimme aloittaa yhteisen uuden elämämme. Vaihdamme polkua jota kuljemme, mutta jatkamme silti rinnakkain, aina.


Kun poni on siinä kunnossa että sitä saa alkaa kuntouttamaan selästä käsin, niin pidän vielä kuolaimet suussa. Mutta kun poni on kunnossa nakkaamme suitset pois ja alamme tekemään kaiken kaulanarulla tai ilman. Leikimme, pelaamme, harjoittelemme kaikki mahdolliset temput, pidämme hauskaa, nautimme elämästä ja kasvatamme luottamusta ja suhdettamme. Emme stressaa enää mistään, vaan teemme asioita joista nautimme. Silti teemme selvät tavoitteet joihin pyrimme. Joku päivä pystymme tekemään ihan mitä vain ilman mitään varusteita, joku päivä olemme kasvaneet yhteen. Rakastan sinua.


Jos olisin tyttö joka vaihtaisi ponista parempaan, ja kun ikä loppuisi niin hevoseen ja taas vaihtelisin hevosia kun niiden taso loppuisi. Jos olisin tälläinen niin minähän olisin myynyt jo Papun kesän lopussa ja treenaisin tällähetkellä jonkun hevosen kanssa. Mutta tässä ollaan, poni-ikäni on loppunut, kuntoutan parhaankaverini kuntoon ja jatkan poneilua pitkin peltoja. Ei elämä ole pelkkää menestystä, treenaamista tai kilpailuja, ne ovat vain pieni asia sen rinnalla mitä hevosen kanssa voi saavuttaa. Sen asian kun kerran tajuaa saavuttavansa eläimen kanssa, on sellainen että se muuttaa elämäsi, ajatuksesi ja näet kaiken erillätavalla. Jokainen hevosihminen ymmärtää tuonkin omalla tavallaan ja voi miettiä sitä henkilökohtaisesti.
Joillekkin hevosharrastus on vain kisojenkiertelyä ja hevosten vaihtelua. Minä en kuulu siihen joukkoon, Paparazzie on minun perheenjäsen, parasystävä. Perheenjäsenet pysyy, ja niiden eteen tehdään uhrauksia, ja niitä rakastetaan vaikka mitä tapahtuisi. Paraskaveri on tukena kun sitä tarvit, olet vastineeksi tukevana olkapäänä kaverillesi. Papu on ollut minun tukena aina kun olen taistellut omassa elämässäni vastavirtaan, nyt on minun vuoro olla sen tukena.

Olen valmis taistelemaan sinut kuntoon, koko perheeni on valmis. Teemme aivan mitä vaan vuoksesi. Olet niin rakas :')
Se asia jota näen silmissäsi, on jotain mitä muut ei voi ymmärtää. Sinussa on jotain niin uskomatonta, en ole ikinä lyhyen elämäni aikana tuntenut mitään niin voimakasta kuin mitä näen sinussa. Olemme voittamaton pari, me emme luovuta vaikka muu maailma luovuttaisi. Kävelemme yhdessä loppuun asti. Joku päivä voin vielä silittää kaulaasi, katsoa silmiisi ja kuiskata korvaasi että selvisimme tästäkin vastoinkäymisestä.




I won't give up on us
Even if the skies get rough
I'm giving you all my love
I'm still looking up
Poista

28 kommenttia:

Sofia kirjoitti...

Ihanasti kirjotettu postaus ♥ Ootte upea pari!

Pinja kirjoitti...

arvostan, suuresti <3

Vilma kirjoitti...

Voi ei! Tosi harmi ettei teitä enää kisa radolla näe koska teitä oli kiva seurata! Mutta ihana koska et luovuta vaan pidät ystävästä huolta niin kuin pitää!♥ tsemppi ja jaksamista teille kaikille ja erityisesti Papulle!

Vera kirjoitti...

Ihana postaus <3 Jokainen poni ansaitsisi tällaista kohtelua! Teillä on Papun kanssa tosi hieno suhde, toivottavasti se jatkuu pitkään :')

Saana kirjoitti...

Mulle kävi sama homma, vaikkei me tietenkään kisattu lähelläkään teidän tasoa. Mutta näin jälkeenpäin en muuttaisi mitään. Kaikki vastoinkäymiset opettaa ja vahvistaa, en voi kuin toivottaa tsemppejä. Arvostan suuresti sun kaltaisia ihmisiä Sofia. <3( hahaa pääsettepä tekin kunnolla puskailun makuun, kyllä se siitä (; )

sohvi kirjoitti...

kiitos paljon <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus, arvostan sun kaltaisia ihmisiä jotka pitää nelijalkasestä ystävästään viimeseen asti kiinni eikä vaiha "parempaan", vaikka todellisuudessa Papua parempaa ponia ei oo sulle ♥

Hyvää jatkoa teille ♥

Unknown kirjoitti...

Todella osuvasti kirjoitettu teksti! Onhan se harmillista päättää kisaura ainakin joksiki aikaa,mutta kyllähän sitä on hevosharrastuksessa muutakin tekemistä. Tsemppiä Papun paranemiseen! :)

Anonyymi kirjoitti...

kannattaa käydä kattomassa my little pony-blogi, sieltä saa paljon vinkkejä kokonaan ilman kamoja menemisestä, viola ja annika ei meinaan useinkaan kamoja käytä :) tsemppiä teille, teit varmasti oikeen ratkasun!

Anonyymi kirjoitti...

Toi on varmasti paras ratkaisu tossa tilanteessa :) Mikä vamma papulla siis on siinä jalassa? Mitä sen kanssa saa tehdä kun se paranee siihen kuntoon että sillä voi ratsastaa? Esim mun hoitsun jalka on olllut rikki ja se on nyt pari vuotta siitä toipunut ja veiläkään ei saa tehdä tiukkoja mutkia, voltteja tms :(

Anonyymi kirjoitti...

Miks on olemassa joku poni-ikä? Mitä se tarkottaa? Voimia teille ja toivotaan parasta Papulle! :)

alibaba kirjoitti...

Jaksamisia sinne <3 Mullakin monet tutut ihmetteli, miksi ihmeessä en vaihtanut hevosiin ponivuosien jälkeen. En vain halunnut luopua mun parhaasta ystävästä, ja sen pitäminen on ollut paras päätös ikinä. Olemme luopuneet kuolaimista ja varusteista lähes kokonaan, poni on monen mielestä nyt "kämänen", ennen se oli kuulemma hieno. Mulle se on nyt kuitenkin vieläkin hienompi, kuin kilpaillessamme.

Ponillani diagnosoitiin jännevamma toukokuussa, ja edelleen kuntoutuksessa. Meillä on käynyt laserhoitaja http://www.fortuita.fi/hevoset/laserhoito/ tuolla lisää tietoa. On ollut todellakin kannattava. Ekassa kontrollissa eläinlääkäri oli yllättynyt, kuinka paljon paremmin jalka oli alkanut paranemaan ja ehdottomasti suositteli hoitoa jatkettavan.

Tsemppiä vielä teille, voin pyytää sulle lisää tietoa laserista jos haluat. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, ja näiden saikkujen aikana on aikaa keskittyä siihen tärkeimpään, eli vain yhdessäoloon ponin kanssa.

Papu on super poni ja sä olet sille ihan mahtava omistaja!

Anonyymi kirjoitti...

Älä välitä noista inhottavista kommenteista.. Jatkat vaan ponin parantamista. On kuitenki olemassa mahdollisuus, että Se kestää vielä kenttä- tai estekisoja. Tiedän hevosia jotka ovat hankkarivamman jälkeen kilpailleet ongelmitta eläkeikään asti, kun on oikein kuntoutettu, ei vamma ole enää koskaan vaivannut..

ja höpöt noista Papu pois ja uus hevonen tilalle - kommenteista. Itselläni on vanhat hepat vieläkin, vaikka uusi kisahevonen on jo.. Tosin tämä onnistuu kun hepat kotona,, eikä paljon kuluja niistä..

Merika kirjoitti...

Tottapuhuakseni pidin sinua juuri tuollaisena tavallaan pinnallisena ihmisenä ja ajattelin, että varmaan heti Papun kuntoutuksen jälkeen myyt sen ja vaihdat terveeseen.
Kiitos, että osoitit mietteeni vääriksi! Ihanaa, että ihmiset oikeasti välittävät enemmän hevosista kuin kisoista! ♥
Kaikkea hyvää sulle ja Papulle, kirjoitapa tälläisiä tekstejä useamminkin! :)

Riina kirjoitti...

Ihanaa tekstiä! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin :) Eihän sitä rakastaan koskaan haluaisi nähdä kipeänä <3

sohvi kirjoitti...

suurkiitos kaikille <3 Papulla on siis pinnallisessa koukistajajänteessä vakava vamma, ja vaikka poni tuosta parantuisikin "kokonaan" en sitä kisoihin enää vie. Aloitamme aivan uuden elämän. Laserhoitoa varmasti kokeilemme kunhan saamme klinikalla hoidot ensin käyntiin. Papu ei lähde minulta koskaan :)

Pihla kirjoitti...

Ihanaa, että tälläisiäkin ihmisiä löytyy, tälläisiä jotka tekevät kaikkensa parhaan kaverin eteen. Meinas ihan itsellä tulla tippalinssiin, kun jäin edesmennyttä ponia i muistelemaan.. Olisin tehnyt kaikkeni, että se olisi siitä uusiutuneesta kaviokuumeesta parantut, mutta poni luovutti ja oli liian kipeä.. Parasvaihto ehto oli vain lopetus..
Mä olen aika uusi lukija, mutta joka postauksesta sen aina huomaa, kuinka paljon sä välität papusta.!! <3

sohvi kirjoitti...

kiitos <3

Ninniii kirjoitti...

Oon aina ihaillut sun taitoja käsitellä papua ja muitakin hevosia! Tsemppiä sinne ja toivottavasti kaikki menee hyvin (: Ootte ihan mahtava pari ja teijän välinen side on monille vaan haave! (:

sohvi kirjoitti...

kiitos paljon, ihania sanoja :)

Anna kirjoitti...

Minusta tuo on ihan oikein että et oo myymässä papua pois vaikka ponivuodet loppuu, surullista joidenkin blogeja lukea kun ponit heitetään kuin roskiin kun ponivuodet ovat loppu ja hommataan hevonen :/ Toivottavasti kuntoutuu nopeaa :)

Anonyymi kirjoitti...

niin ihanasti kirjotettu <3 itku meinasi tulla, ootte ihana pari!!

Nora Laakkonen kirjoitti...

Ihanasti kirjoitit! Mulla on oman ponin kanssa myöskin jalkavauriosta kuntoutusta.. Mutta niin se on, ei parasta ystävää myydä!(:

Anonyymi kirjoitti...


Papu paranee täysin se on nuori ja hyväkuntoinen poni ja vamma on onneksi pinnallisessa jänteessä omallani hyppäsin kuntoutuksen jälkeen 120 luokkia :) ikäkin vaikuttaa toipumiseen :)

Tiia_ kirjoitti...

Paljon voimia ja jaksamisia meidän poppooltakin! Aina on kauheeta kuulla kuinka hevonen on sairastunut/vaurioittanut itseään. Onneksi Papu saadaan kuntoon ja voitte jatkaa yhteistä matkaanne. Te ootte ihania! ♥ Meidän tappijalka laukkailee vihreillä niityillä mutta onneksi mulla on vielä M. Mun paras ystävä. ♥ Ps. Papu on kyllä aivan oikeassa kodissa sun luona. :)

Onskujau kirjoitti...

voi ei,aivan ihana lukea tuosta kuinka paljo Papusta välität. Tuli melkeen tippa linssiin tuota lukiessa! En käsitä tuota anoa.. Ei normaali ihminen tee tuommosta,mutta ei nuista kannate välittää ku kuitenki ite tiiät miten asiat on,sehän on tärkeintä :)
Jaksamisia<3

sohvi kirjoitti...

kiitos, ootte ihania <3

Jansvuuu kirjoitti...

Tuli ihan kylmät väreet kun kirjotit tän ! Aivan ihanasti kirjotettu! Kaikkea hyvää teille <3 :-)