Tammojen kuulumiset + paljon kuvia

Salla oli tosiaan eilen kuvailemassa poneja, ja edellisessä postauksessa näitte Papusta ja koirista kuvia, mutta tämä postaus keskittyy vain tammojen kuviin ja kuulumisiin. Eli vielä suuri kiitos Sallalle näistä kuvista!

Vivida voi vallanmainiosti. Se elää onnellista arkeaan Papun ja nyt taas Ranan kanssa. Vivun kanssa ei ole ollut vieläkään (kopkop) mitään suurempia ongelmia. Tamma on aivan unelma 2-vuotias. Aivan hullua että Vividakin on tänävuonna jo kaksivuotta! 

"miksi me nyt tultiin tähän pellolle vaan seisomaan, eikä saa ees syödä...Tylsää!"

"no aina on kuitenkin sopiva hetki haleille ja rapsutuksille"

"siis täh? Miks mamma saa tehä mulle näin mutta mää en saa pussailla ja hamuilla sen naamaa, Papukin saa tehä niin!"

"oon mää vielä tosi takakorkee, mutta kattokaa kui sulonen ja uskottava mä oon!"

"tää on hauskaa, jahtaan ja seuraan, tönin ja kerjään. Juoksukisoissa Sofia häviää aina mulle!"

"sitten taas halihetki, ne on kuitenkin parasta pienen ponin elämässä heti syömisen jälkeen"

"eikö täs pitäny olla tällee pää pystys, korvat pystys ja tollona tuijottaa vaan johonki?"

Ranakin viettelee nyt kotona ihanaa rauhallista elämää. Vielä ensiviikolla meidän pitää käydä Ruukissa asumassa viikko, jonka jälkeen jäämmekin tositosi pitkälle "lomalle" kotiin. Rana pakahtuu onnesta kun se tajuaa ensiviikon jälkeen ettei sen tarvi enää lähteä Ruukkiin. Tamma viihtyy paljon paremmin kotona kun Ruukissa. Kotona se on paljon rennompi, iloisempi ja tyytyväisempi. Tietenkin kilpahevosen mielelle tekee hyvää pieni, rauhallinen talli, tietyt tutut ihmiset ja omat ihanat ponit. 

Jos nyt uskaltaa kehua niin Paavon kahen viikon treeniputken jälkeen monet palaset on loksahtanut paikalleen. Olen saanut itsevarmuutta hyppäämiseen ja se on näkynyt myös kisatuloksissa sekä treeneissä. 

Ja tärkeä asia mitä Paavolla opin kaiken tekniikan ja ratsastuksellisen hienosäädön lisäksi on se luotto. Nykyään katson koko hevosta aivan eri silmällä! Luottamus on molemminpuoleinen, Rana on todistanut sen omalla käytöksellään sekä minä olen tajunnut nyt että ei Rana ole vaan "iso tollo kilpahevonen" Ei, ei. Rana on aivan uskomaton vahva ja tulinen tyttö, joka yrittää aina parhaansa. Ja se on aivan älyttömän fiksu.

Juuri viikonloppuna Äimärautiolla 110cm radalla mietin parin lähestymisen kanssa että mihin suuntaan korjaan ja kun tuli vähän turhan etäältä hyppy niin että voi kauhia mutta Rana pysyi täysin tyynenä ja hoiti minut hienosti ja varmasti kaikista esteistä yli. Ranalle ne kaikki esteet ja tehtävät olivat todella helppoja, itse vain ajattelen liikaa vaikka pitäisi "vain antaa vähän mennä"

Se on nyt hyvässä kunnossa (vähän lihotuskuurilla) positiivisella mielellä ja aina korvat hörössä lähdössä hommiin. 

Olen niin onnellinen kun saan oppia tuolta hevoselta, on se vaan niin mahtava ja rakas.