Kuvia lumisateessa + Ruukkiin valmistautumista

Tänään lähdin Ranan kanssa joen toiselle puolelle pellolle, talutin tammaa liinan kanssa ja annoin sen kulkea vähän kauempana minusta ja tohuilla omiaan vähän enemmän. Rana oli tämän viikon tosi vähäisellä liikunnalla huonojen treeni olosuhteiden vuoksi, koen kieltämättä vähän huonoa omatuntoa, mutta minkäs tälle suomen talvelle voi ja jos pimeäkin tulee niin aikaisin että vaikea lähteä maneesillekkaan. 

Onneksi huomenna lähdemme aamulla Ruukkiin niin pääsen treenaamaan taas maneesiin ja hyväkuntoiselle raviradalle, jes! 

Toisaalta tuntuu niin haikealta lähteä taas kouluun, kotona on niin ihana olla näiden kaikkien eläinten kanssa rauhassa. Ilman ketään ihmisiä, rapsutella vain kauraturpia, käydä niitten kanssa retkillä ja leikkiä niiden kanssa pihalla. 

Pakko myöntää että oon tosi erakko ihmisenä kun muutettiin tänne peräkylälle, tämä paikka ja nämä eläimet on opettanut mulle että keihin kannattaa oikeasti luottaa, ketkä on oikeasti niitä rehellisiä ja aitoja, ketkä ei piilottele mitään, ketkä on aina kuuntelemassa jos on jotain murheita tai asiaa, ketkä on aina iloisesti oottamassa sua mihin kellon aikaan tahansa. Ketkä on oikeesti niitä tyyppejä jotka hyväksyy sut just sellasena kun oot, sun ei tarvi esittää mitään. Ne on ne mahtavimmat tyypit, joita ilman en ois tällänen mitä nykyään oon, kiitos hevoset.

Äiti oli kameran kanssa napsimassa Ranasta muutamia kuvia pellolla. Valitettavasti rankka lumisade yllätti meille. 

Seuraavaksi hain Papun tarhasta. Laitoin ruunalle suitset päähän ja kapusin kyytille. Lähdimme käymään pienellä kävelyllä tiellä.