torstai 4. joulukuuta 2014

Kaikkien hevosten kuulumiset + KUVIA

Eilen pääsin jo uneksimaan hankitreeneistä hevosten kanssa, mutta iltapäivällä alkoikin sataa joten unelmat kaatuivat siihen. Tänään liukastelin aamutalliin, nakkasin Ranalle ruuat naaman eteen, poneille tupot heinää. Vein aamuheinät ulos valmiiksi, jonka jälkeen nappasin Vividan naruun ja avasin Papulle karsinan oven, kirjava lähti seikkailemaan edeltä tarhaan ja me sipsutimme kengättömän varsan kanssa varoen perässä. 
Viimeisenä vein Ranan ulos jonka jälkeen painelin vielä nukkumaan pariksi tunniksi.
Heräsin ennen päiväheiniä, joten menin siivoamaan tallin ja hoitamaan Arttua.
Kun päiväheinät oli imuroitu tarhan pohjalta, niin nappasin Ranan liinan nokkaan ja vein pellolle. 

Nappasin neitiltä takit pois, joten se sai nakuilla ulkona pitkästä aikaa. Annoin tamman hölkkäillä liinan nokassa mitä halusi, ja aivan miten se itse luotti pohjaan. Rana hölkkäili mummotahtia nauttien ilmasta ja katsellen samalla ympärille ja kuunnellen ääniä. 



Ranasta niin huomaa kuinka se viihtyy meillä kotona, pienessä rauhallisessa tallissa jossa käy vain tietyt ihmiset, seuranaan kaksi suloisinta ponia jotka lähtee leikkeihin ja rapsutushetkiin mukaan jos vain tamma viitsii itse ehdottaa.


Kävin tallissa harjaamassa ja loimittamassa tamman, jonka jälkeen vein sen taas ulos ja nappasin samalla Papun mukaani. 


Kävin ensin harjaamassa tallissa karvakasan, jonka jälkeen lähdimme pellolle. Annoin ponin vain aurata vähäistä lunta turvallaan ja tutkia ja touhuta pitkällä liinalla. Irtikinhän tuo olisi pysynyt, mutten halua riskeerata jalkaa näin liukkailla keleillä. 

Pyysin ponia kävelemään liinassa isolla ympyrällä mutta tämä hiukan esitti minulle kunnon vouhotus oriravia, pyysin ruunan käyntiin, jonka jälkeen tämä aloitti taas auraustyönsä turvallaan. Hengailimme ja touhusimme Kirjavan kanssa ja teimme perus maastakäsittely hommia.

Kun olimme tehneet kaikki hommat onnistuneesti muutaman kerran läpi niin suuntasimme takaisin tarhalle, viimeisenä luvassa Vivida.

Totesin että kengättömän pikkuneitin kanssa en lähde peilijäälle liukastelemaan yhtään, joten kävelimme vain pikkupätkän liukkaalla, josta pääsimme lumikohtaan, jossa poni sai kaivaa, aurata ja touhuta. Pyysin veljeäni pitäämään neitiä kiinni jotta sain siitä muutamat kuvat.




2 kommenttia:

anne kirjoitti...

Ihanat:) mutta on kyllä kamala talvi ku koko ajan on niin liukasta ettei tiiä missä hevosia ulkoiluttais onneksi saat reenata siellä ruukissa.

Anonyymi kirjoitti...



voi tuota pientä ponia <3<3<3<3