Vividan kuulumisia

Tuo poni on niin ihana, se on niin positiivinen ja reipas. Omalla olemuksellaan se tartuttaa positiivisuuden muihin, Neiti on käynyt pitkiä kävelylenkkejä Papun kanssa, mikään ei pelota mutta kaikki on kiinnostavaa. Matka kotipihasta poispäin mennään niin reippaasti ettei Papunkaan pysy perässä, mutta kotiinpäin Papu kävelee niin lujaa että Vividan on pakko hölkkäillä

Varsan pyöreä pieni heinämaha :D 

Vivida on alkanut jo kasvattamaan pörröstä talvikarvaa, pitää kohta jollain haravalla harjata sitä että pääsee sen kaiken karvan läpi. 

Viikonloppuna harjottelin tamman kanssa käytävällä seisomista ilman pyörimistä ja peruuttelua.

Harjasin huolella ja nostelin jalat, takajalkojen kanssa oli vähän ongelmia, mutta toistoilla homma alkoi sujua. 

Sunnuntaina otin neitin liinan nokkaan ja tein pellolla perus maastakäsittelyä, jonka jälkeen opetin sen kulkemaan liinassa ympyrällä. En tietenkään pyytänyt liikkumaan sitä käyntiä lujempaa, vaan annoin sen itse sipsutella ja laukkailla mitä halusi. Vivida kyllä tajusi todella nopeasti ympyrällä kulkemisen ja pystyin "juoksuttamaan" molempiin suuntiin samalla tavalla.

Oli kyllä hymy herkässä kun katsoin pienen ponin menevän höpöhöpö laukkaa höristen ja önähdellen iloisuudesta.

Liinauksen jälkeen kävelytin sitä pellolla, teimme pysähdyksiä, jotka toimivat hienosti jo pelkillä ääniavuilla, teimme myös peruutuksia ja otimme ravipätkiä. Ihana pieni pallero :)