..ekasta talliviikonlopusta. Jouduttiin lähtemään Ranan kanssa takaisin Ruukkiin jo perjantaina, sillä minulla alkoi siis tallityöt kouluntallilla. Huomenna vielä aamutalli ja päivätalli, sitten viikko normaalisti koulua, ja seuraavakin viikonloppu ja seuraava viikko töitä...Huhhuh, jospa sen jälkeen saisi tyytyväisenä vähän hengähtää !
Eilen iltatallin jälkeen kaivelin koneelta kuvia, ja voi kauhea että tuli ikävä Papua. Niitä reenejä, kisoja ja sitä aikaa kun se oli kisaponin näköinen. Nyt pihallamme hengailee lihava pörrökasa, silti se on yhtä rakas ja täydellinen kuin ennenkin. Se on aina minun pieni silmäteräni.
Niin outoa miettiä, että talvella itkin ja tuskailin parhaanystävän lopetusta, ja nyt voin jo miettiä että ehkä vuoden päästä voin viedä Papun koulukisoihin ja humppailla sen kanssa jonkun helpon raviohjelman läpi. Saisi ponikin taas pitkästä aikaa näyttää kaikille kuinka älyttömän hieno se on, maailman hienoin ja vahvin poni.
Joskus sitä joutuu vaan heräämään tähän maailmaan ja miettimään että mitä helvettiä on tehnyt niin pahasti väärin että tuollainen asia pääsee tapahtumaan. Tottakai Papun tilannettakin on päässyt jo miettimään niin paljon, että sitä on vaan hyväksynyt sen, että se ei esimerkiksi enää koskaan pysty hyppäämään esteitä, sen kanssa ei voi enää vedellä kiitolaukkaa pitkin metsiä. Lopun elämää sen jokaista askelta tulee vain tarkkailla, on oltava todella varovainen.
Mutta kyllähän se harmittaa, se suututtaa niin paljon. Se on ollut tähän mennessä elämäni paras kisakumppani, luultavasti tulee aina olemaankin.
Kesällä kisoissa kuulin jopa äitin suusta lausahduksia, että jos meillä olisikin kisakäytössä Rana ja Papu, se jos jokin olisi unelmaa. Elämä on vaan karua, välillä se potkii päähän, kaataa maahan, laittaa itkemään ja pelottaa meitä niin paljon. Papun tilanteessakin on saanut jaksamaan ne muistot, jotka on kultareunuksilla kehystetty ikuisiksi ajoiksi mun mieleen. Ne yhteiset retket, onnistumiset, voitot ja kisareissut ei tule koskaan unohtumaan. Pitää vain tehdä uusia asioita sinne muistojen sekaan, erinlaisia retkiä, yhteisiä hetkiä, niitä tilanteita jotka saa sydämen pamppailemaan rinnasta läpi.
Jos vaan jotain olen velkaa sinulle, niin se on koko elämäni, kaikki voimat jotka olet minuun kuluttanut, kaikki ne päivät ja illat kun olet ollut tukenani, kaikki ne hetket kun olet nostanut hymyn kasvoilleni. Rakastan sua niin valtavasti, rakas pieni ystäväni. Paparazzie <3
7 kommenttia:
Papu on aina maailman hienoin kirjava. Aina. ♡ Ja sen kanssa on koettu maailman parhaat kisareissut ja tandemratsastelut ja ihan vaan hengailut. Papu on paras. ♥
Kirjoitat ihan superkivasti! Mielenkiintoinen blogi, liityin lukijaksi!
tavoitteena-mahdottomuus,blogspot.com
ihana postaus <3
ystävyys on todellakin muuta kuin kisaamista ja äkkiähän aika on mennyt,pitäähän jalkaa tarkkailla mutta meillä on paha jännepotilas ihan normi ratsastuskäytössä ei hypätä eikä sillä hypätty ennen jänteen paukahtamista,oikeesti ei muista koko vammaa:)
Mullakin on Papu. Paput on parhaita <3
Aivan ihana teksti <3 huokuu lämmin välittäminen ponia kohtaan, ja hieno poni onkin.
mietin että kehtaanko kisata omalla ponillani vielä ens vuonna vaikka ponivuodet loppuu tänä vuonna. En ole liian pitkä sille tms. Enkä tietenkään voisi kisata poniluokkia, mutta halveksitaanko seura/alue tasolla tälläisiä ratsastajia? Lisäksi mietin onko mahdollista startata ainakin yhdessä harrasteluokan kenttäkisassa, koska tuon(kin) ponin kans on niiin kiva tehdä kaikkea ja vielä pystyy pituuden ja painon puolesta menemään.
kiitos kaikille!
Ano/ Tottakai kehtaat kisata vielä ensivuonnakin, niin kauan annat mennä vaan kun tuntuu itestä ja ponista hyvältä! Mullakin loppu ponivuodet juuri ennenkuin Papulla meni tuo jänne, mutta tarkoitus olisi ollut että olisin jatkanut kansallisella tasolla kenttäkisojen kisaamista, ja niinkuin sanoit niin mestaruusluokat olisi jäänyt pois. Mutta mitä merkitystä? Kisaaminen on kuitenkin vaan niin "pieni" osa koko hevoshommaaa, että tärkeintähän koko kisaamisessa on että yhdessä on mukavaa, eikö niin? Anna mennä vaan ja pidä hauskaa ponisi kanssa, muiden mielipiteet on pieni homma :)
Lähetä kommentti