keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ethän viel parantua vois...

Tänään ollaan kahdestaan
ei suoda tilaa ollenkaan
hälle joka meit nykyisin tuijottaa
keskeyttää lauseet jotka kuiskin sun korvaan
Vaik kehos yskii hiestä
ota se pois sun mielestä
Huoneessa valkoisessa sä ja minä vaan
ei tänne muil oo asiaa



Sänky sun pehmee vankila
Olkoon nyt ihmemaailma
Kuvitan meidät kauas ilta-aurinkoon
nään kun kutsun sua mukaan aallokkoon
Ollaan taas kuten ennenkin
muistan kun vielä hymyilin
ja elämäämme kuului sä ja minä vaan
En muuta tahtois muistaakaan



Jos valoon viehkeän
sun vatsallas mä nään
mä tiedän hän sut saa
ja vie sut mukanaan
Mut susta taistelen
periks anna en
Täs oon ja tähän jään
sust kiinni pitämään



Kolmas pyörä pyöri pois
Ethän viel parantua vois
Ja me juostaisiin paljain jaloin
pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin
jos vain saisin, mä palaisin aikoihiin onnellisiin
ja etsisin sut mun käsiin
veisin sut kauas täältä
mistä muut ei löytäis meitä





6 kommenttia:

wweeruska kirjoitti...

♥ papu

alibaba kirjoitti...

Voi että :( Jaksamisia rakkaan rinnalla <3 Mulla välillä vähän samat fiilikset, vaikka oletettavasti Violan jännevamma tulee ihan harrastekäyttöön paranemaan - on silti se pieni epäilys aina olemassa... Mutta toivotaan, että Papu paranee pitkäaukaiseksi seuralaiseksi ja sittenhän te voitte ruveta temppuolemaan ja tekemään kaikkea muuta! Ja onnittelut muuten vielä uudesta hepasta :)

sohvi kirjoitti...

Aaa.... Tsemppiä sinnekki päin :) kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä sun sähköpostiosoite on? :)

sohvi kirjoitti...

sofia.ahtinen@wippies.com :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana runo♥