- Kerrot päivästä Papun näkökulmasta, eli niin kuin Papu kirjoittelee.
- Kokoaisit postauksen, jossa näytät bannereitasi tässä blogissa vuosien varrelta.
-Videopostaus tallipäivästä
- Päivä kuvina - Tallin esittely
- Kilpailuvarusteiden esittely
- Kisoihin valmistautuminen
- Minun ja Papun varustepostaus (videona)
- Valmennuspostaus
- Kaapin sisältö
- Mitä kisoihin mukaan (este ja koulu erikseen) - Ratsastushistoriani
- Videopostaus Karkin treenistä
- Viikon treeni ohjelma
- Papun ruokinta
- Papun saapuminen elämääni + mitä tapahtuu kun ponivuoteni loppuu?
- Minä ja hevoset "millanen oot hevosten kanssa ylipäätänsä. Kerrot vähän miten hoidat ja ratsastat yleensä hevosia jne? "
- minun ja kirjavan luottamus
En todellakaan muista kauhean tarkkaa mitä me nyt tehtiin lauantaina siellä Iisalmessa, mutta kerron nyt suurinpiirtein päivän tapahtumat.
7 aikaan herättiin Reetan kanssa ja käytiin ruokkimassa Papu. Sen jälkeen takaisin nukkumaan tunniksi ja kahdeksalta aamupalalle ja aamupesulle. Kisavaatteet niskaan ja poni käveleylle.
Kisapaikalla pikaisten hengailujen jälkeen alkoi minun luokka avoin 100cm. Verkassa Papu toimi todella hyvin ja radalla vielä paremmin, se oli aivan super hyvän tuntoinen.
Perusrata meni todella tasaisesti ja hyvin, muutamille oksereille ajauduin ehkä vähän liian lähelle, mutta pikkuvikoja.
Pääsin uusintaan ja aloin ratsastamaan kunnolla aikaa. Papu oli aivan hemmetin hyvän tuntoinen, mutta enköhän minä ratsasta kolmatta kertaa sarjalle!! Otin siis uusinnasta hylyn väärän radan vuoksi, arvatkaa ärsyttikö.
Vietiin poni vähäksi aikaa lepäämään jabaan ja opettelin seuraavaa rataa masentuneella mielentilalla, ärsytti aivan hautaan asti oma unohdus.
Seuraavaksi oli luvassa ponicupin toinen osakilpailu 100cm. Aurinko alkoi porottaa aivan kympillä ja luokka meni aivan todella hitaasti. Verkkasin aivan liikaa, ja lisäksi minun piti olla 13:toista, mutta olinkin vasta viimeinen! Poni ei yksinkertasesti jaksanut ja se vaan kolisutti jokaiselle esteelle ja puotti sarjan A osan. Raukka poni..
Se pääsi kylmään pesuun ja jabaan syömään.
lltapäivällä kävin vielä ratsastamassa Papun maneesissa ja aivan illalla käytiin ruokkimassa ja loimittamassa se.
Hercules!
Ilta oli todella hauska! Hengailtiin Reetan kanssa leirintäalueella ja vahinko kalastettiin jopa kala xd
Laitan videot lauantain radoista ehkä jos jaksan. Ei vaan innosta katsoa niitä, kun rupeaa ärsyttämään kun omia vikoja kaikki. Niin superhieno poni :3
Viikonloppuna oli siis kansalliset kisat Iisalmessa, jotka ei meidän osalta mennyt ihan nappiin omien kämmien vuoksi, mutta niistä lisää seuraavissa postauksissa. Nyt kerron vaan perjantaista, jolloin me siis lähdettiin kohti Iisalmea.
Lähdettiin perjantaina koulun jälkeen joskus 4 maissa Reetan kanssa tallille tarkistelemaan ja pakkailemaan viimeisiä tavaroita.
Kun tavarat oli pakattu niin laitoimme traikun kuntoon ja minä aloin pestä kirjavaa.
Pesun jälkeen poni pääsi karsinaan lepäämään ja minä ja Reetta mentiin hengailemaan keittiöön.
Lopulta vanhempani ilmestyivät tallille ja lastasimme ponin traikkuun. Vinkka oli aivan täynnä! Kisakaappi, iso harmaa laukku ja kaks paalia heinää.
Matka sujui mukavasti musiikin mukana lauleskellen ja hesen ruokia syöden. Saavuttiin kisapaikalle 8 aikaan, joten purimme tavarat reippaasti ja veimme ponin jabaan.
Siihen aikaan illasta laitoimme Papulle vaan hyttysloimen päälle ja iltaruuat naaman eteen.
Kun olimme saaneet Reetan kanssa jaballa kaikki kuntoon niin lähdimme etsimään pikkumökkiämme. Asuimme siis viikonlopun minimökissä hevosten lähellä. Ehkä 100 metriä mökin ja hevosten välillä?
Mökissä oli tosiaan sängyt, pöytä, patteri ja jääkaappi :D Vessat ja suihkutilat oli erikseen ja kaikille mökkeilevillä yhteiset, iu!
Ensivaikutelma mökistä oli aika järkyttävä, pikkumökki ja 24/7 vanhempien kanssa, haha :D
Tykästyin mökkeröiseen kuitenkin viikonlopun aikana aika paljon, se oli varsin viihtyisä :3
Vaihdoimme vaatteet ja levitimme tavaramme Reetan kanssa yläsänkyyn ja lähdimme takasin Papun luokse. Vaihdoimme suitset päähän ja lähdimme käymään pikkukävelyllä tutkimassa paikkoja. Papu oli ihana oma itsensä ja käyttäytyi varsin mallikkaasti kokoajan.
Maailman paras poni ja maailman parhain ystävä !
Veimme Papun nukkumaan ja ilma oli viilentynyt niin hemmetisti että oli pakko laittaa Bucasin tallitoppis vielä päälle. Poni jäi jabailemaan ja me lähdettiin Reetan kanssa mökkeilemään. Käytiin kävelemässä Reetan kanssa vielä pitkin leirintäaluetta, ja nähtiin vuohi joka ei ruvennu hengaa meijä kans :(
Käytiin myös sekoilemassa useaan otteeseen perjantai-illan aikana siellä hemmetin oksettavassa yleisessä vessassa, jossa keskustelut karkasivat aivan miesten korviin asti..
Perjantai ilta oli varsin mukava ja suu oli kokoajan korvissa asti :)
Teen lauantaista ja sunnuntaista erikseen postaukset ja jos saan Reetalta perjantain sekoiluvideot niin teen niistä koosteen teille.
- Kerrot päivästä Papun näkökulmasta, eli niin kuin Papu kirjoittelee. - Kokoaisit postauksen, jossa näytät bannereitasi tässä blogissa vuosien varrelta.
-Videopostaus tallipäivästä - Päivä kuvina - Tallin esittely - Kilpailuvarusteiden esittely - Kisoihin valmistautuminen - Minun ja Papun varustepostaus (videona) - Valmennuspostaus - Kaapin sisältö - Mitä kisoihin mukaan (este ja koulu erikseen) - Ratsastushistoriani - Videopostaus Karkin treenistä - Viikon treeni ohjelma - Papun ruokinta - Papun saapuminen elämääni + mitä tapahtuu kun ponivuoteni loppuu? - Minä ja hevoset "millanen oot hevosten kanssa ylipäätänsä. Kerrot vähän miten hoidat ja ratsastat yleensä hevosia jne? " - minun ja kirjavan luottamus Lisäystä?
Anteeksi tämä postaustauko! Oon viettäny laatuaikaa kavereitten kanssa, joten tämä postailu on nyt jäänyt vähemmälle.
Oon tänä aamuna käynyt reippaasti pyörällä tallilla pakkaamassa viikonlopun kisatavaroita, eli meillä on huomenna lähtö Iisalmeen kisoihin. Mukaan lähtee minun ja Papun lisäksi vanhempani, Reetta ja koirat. Tästä se alkaa ;)
Tässä vielä oma kuva, en muista millon viimeks oisin laittanu kuvan ihan pelkästä itestäni. Tässä se nyt on, elkää kuolko :D
Ann-louise Gustavssonin ensimmäinen valmennus päivä on nyt takana. Ja ei voi muuta sanoa kun herrajumala että oli hyvä valmentaja! Hän tosiaan puhui englantia ja jopa minä tajusin aivan kaiken mitä hän kertoi.
Tänään tehtiin alussa ympyrällä perus ponin pyöritystä ja apujen herättämistä henkiin. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Ane sanoi mulle, että poni on minulla avuilla ja hallinnassa n.90% ja se on todella kunnia kuulla kuulemma hänen suustaan. Ane antoi mulle todella paljon itsevarmuutta ja kehuja sekä aivan järkyttävän määrän neuvoja!
Ennen kuin alan selittämään valmennuksesta yhtään enempää videoiden avulla, niin voisin kertoa vähän mitä Ane sanoi mulle loppu valmennuksesta. Elikkäs mun ratsastustapa on todella ranskalaistyylinen, ja istun todella hyvin ja olen kevyt ratsastaja. "Todella taitava ja hyvin valmennettu nuori" Haha :D Lisäksi Ane käski mun seurata ranskalaisia huippu esteratsastajia ja seurailla niiden tyyliä ratsastaa. Esimerkiksi Luciana Diniz on ranskalainen ratsastaja, jonka saappaan jälkiä voin seurailla.
Elikkäs nyt alan kertomaan valmennuksesta näiden videopätkien avulla, ja jätin äänet aivan tahallani jotta kuulette mitä Ane minulle kertoi :)
Video num. 1.
Mentiin pikkuokseria jonka jälkeen suora ratsastus tötteröiden välistä. Muutos omaan ratsastukseen: Ohjia pari senttiä pidemmäksi, kasvoja ylöspäin ennen estettä. Esteen pienuus johtu siitä, että minun ei tarvitsisi laskea laukkoja niin tarkkaan, joka minulla on siis tapana. Minun täytyi vain tunnustella laukkaa ja katsoa ylöspäin. Muutos poniin: Temmokkaampi laukka ja paremmin avuilla esteen jälkeen.
Videon lopussa Ane kertoo minulle juuri sen 90% asian ja kehuu ponia ymsymsyms.
Video num.2.
Videolla näkyy kuinka ponissa on rehellistä poweria ja se lähtee hyppyyn hyvästä paikasta. Vaikka itse sanonkin niin aika hyvä.
Ane sanoi myös sitä, että kun mulla on niin tarkka silmä, joten mun pittää vaan uskaltaa luottaa paremmin siihen lähestymiseen. Eikä olla niin tarkka metrien kanssa ja panikoida niiden takia. Pääasiassa huolehtia vain aktiivisesta laukasta, joka näkyy hyvin tuossa toisessa videossa.
Video num.3.
Video on valmennuksen alkupäästä, joten siitä huomaan kuinka poni ei ole vielä kunnolla herännyt ja laukka on kaukana aktiivisesta. Kahden ravivoltin jälkeen laukka on kuitenkin aivan erinlaista. Poni on muuttunut voltti taivuttelun jälkeen pehmeämmäksi ja uskaltaa lähteä hypyillekkin vähän kauempaa.
Laitan tähän nyt vaan pari kuvaa tältä päivältä, koska pakko päästä nukkumaan äkkiä :D Huomenna sitten rataharjotusta ja uutta postausta.
^en todellakaan tiedä mitä mun kädet tekee tossa kuvassa, mutta poni näyttää varsin hienolta :D
Videolla on siis uusi hyppy kaverini Topi. Hän on lihasköyhä kouluhevonen, jolla ei ole hypätty vuoteen. Minun tehtävä on siis ruveta hyppäämään Jätillä, kunhan itse opin ratsastamaan sillä :D
En ota mitään valituksia vastaan :D En ole tosiaan hypännyt noin isolla hevosella koskaan, joten antakaa armoa. Nimittäin suuri vaihto nopeasta ponista tuollaiseen hitaaseen laivaan.
Ja niinkuin sanoin, että Topilla ei ole hypätty vuoteen, joten ei viititty kauheasti sillä hypätä.
Mutta pikku hiljaa hyvä tulee :) (ehkä)
Saa nähdä minkälaisen kirjotuksen tästä aiheesta saan teille rustattua. Kello on tosiaan nyt tasan 1, joten kirjotuskin on vähän sen tapaista :D
Mutta let's start! Kattokaapas eka tuo alla oleva video niin saatte jotain pientä ymmärrystä meistä. Videon talvikohdat ovat enemmän tämän kirjotuksen aihe, ne hyppy videot on sitten aivan eri rataa mitä tänään koitan teille selittää.
Entisen ponini Ruutin kanssa harrastin jonku verran päitsillä ratsastelua, mutta Papun kanssa vasta tajusin maastakäsittelyn, kaulanaruilun ja luottamuksen hienouden. Tässä sitä nyt siis ollaan jääty koukkuun kaulanaruiluun ja luottamuksen kasvatukseen. Ensimmäisestä kaulanaruilu kerrasta jo tiesin että tulen harrastamaan sitä ainakin kerran viikossa koko loppu elämämme.
Papu on ollut todella nopea oppimaan ja se tuntui osaavan asiat minua paremmin jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Se neuvoi minua kuinka paljon se vaatii kääntymis, jarru ja kaasu apuja. Jos olin liian kova avuissani se protestoi välittömästi. Kiitos siitä ponille, sillä oppiminen minulla on ollut myös nopeaa.
Tämä "uusi" ratsastustyyli on vaikuttanut koko elämäämme. Jopa hyppäämiseen ja kisoihin asti. Olen itse herkistynyt aivan hurjasti, en kestä itseltäni yhtään kovaa enkä rumaa ratsastusta. Haluan kaiken olevan eleetöntä ja kaunista. Kisoissa katson paljon muita ratsastajia jotka kiskovat ja riuhtovat ratsujaan joka suuntaan, toivon aina etten näytä samalta. Lisäksi melkein kaikki poniratsastajat jotka tunnen aikovat vaihtaa hevoseen, siis myydä rakkaan pienen poninsa pois ja ostaa tilalle jonku ison idiootin hevosen. En lähde tuomitsemaan hevosia, mutta ponit ovat paljon fiksumpia ja kivempia kuin isot hitaat hepat ;) Tämä siis minun mielipiteeni.
Minua alkaa itkettää jo ajatuskin siitä, että näiden yhteisten vuosien, onnistumisten ja rakkauden osoituksien jälkeen pakkaisin ponin tavaroita ja silittäisin viimeisen kerran sen kaulaa, sitten sen riimusta nappaisi kiinni joku muu nuori tyttö joka taluttaisi sen traileriinsa. ÄÄ eiväthän he uudet omistajat tietäisi kaikkia hassuja tapoja jota Papulla on, niitä kaikkia sen pusukohtauksia minua kohtaan joita se haluaa toteuttaa. Hyi ei ikinä, se on aina minun kanssa. En koskaan, en ikinä, en milloinkaan päästä siitä riimunnarusta irti. Rakastan sitä enemmän kuin mitään, se on minun parasystäväni.
No miten tämä kaikki on vaikuttanut meidän normaaliin arkeen?
Todellakin se vaikuttaa jokaiseen hetkeen, se rentous ja yhteistyönkykyisyyden hakeminen alkaa jo tarhaan menossa. Kun poni odottelee minua ulkona niin näen jo sen katseesta minkälaisella tuulella se on. Jos se on normaali hyväntuulinen reipas itsensä se tallustelee korvat pystyssä portille jolloin palkkaan sen. Jos se on vittuuntuneen näköinen, luimii ja kävelee pois päin niin en välitä siitä. Saatan laittaa portin takaisin kiinni ja kävellä talliin. Hetken kuluttua palaan takaisin tarhalle ja katson onko ponilla eri ilme minua kohtaan. Jokaisella kerralla kun Papulla on ollut huono päivä, niin tallissa olen joutunut pyörähtämään vain kerran. Palatessani tarhalle se on rentoutunut ja katselee minua kyselevästi. Kehotan sitä tulemaan luokseni ja niin se tekeekin jos asia on mennyt perille. Yleensä Papu kävelee vain naru kaulan päälle nakattuna talliin. Vierelläni, ei missään nimessä edessä. Mielummin vähän takaviistossa. Jos se on hieman ryöhkeällä päällä niin saatan tehdä sille jo talutuksessa paljon kehonkielellä vaadittuja tehtäviä. Pienistä pyynnöistä saan sille vähän kuuloa lisää. Kaikki riippuu niin paljon päivästä ja kuinka paljon haluan lisätä vaatimustasoa.
Entä ne kaikki vastoinkäymiset? Papu on poni jonka kanssa pitää olla kokoajan samassa tahdissa. Se on aivan kamalan herkkä, ei kestä huutoa eikä raivoamista. En minäkään, ollaan todella samanlaisia. Oikeasti, meillä on todella vähän ongelmia. Saadaan aina kaikesta melkein samantien yhteinen sävel. Kaulanarulla ongelmat löytyvät ehkä enemmän kesäisin kun heinä vihertää, mutta se on pieni ongelma. Yksi komennus ja heinät jäävät sikseen. Nyt minulla ei tule yhtään isoa ongelmaa mieleen, tai sitten niitä on mutta en vain itse näe niitä. Olen niin tyytyväinen ja iloinen kaikesta hyvästä mitä tuo poni tekee ja oivaltaa.
Virheistä oppii, niin se menee ainakin meillä. Kun kaikki meinaa sujua kuin tanssi niin mistä oppii lisää? Virheistä. Kun Papu tekee ratsastaessa yhdenkään virheen, niin korjaan sen siitä samantien. Nätisti ja pienesti. Se ei tee virhettä enää toisten vaan on fiksu ja ymmärtää yhdestä kerrasta. Näin me opitaan.
Onnistumiset, tuttu sana meidän arkipäivässä. En tiedä mistä se johtuu, saattaa olla että oma vaatimustasoni on todella alhainen ja oon superhappy jokaisesta pienestäkin oikeasta tai uudesta asiasta minkä poni tekee. Olen myös erittäin positiivinen aina kun menen kaulanarulla, jos mieli on yhtään maassa tai muutenkin itsellä on huono päivä niin kaulanaruilu kannattaa jättää toiseen päivään. Huonosta fiiliksestä seuraa vain huonoa!
Entä sitten kaulanarulla hyppääminen tai maastoilu. Hyppääminen kaulanarulla ei käynyt pienessä mielessäni kertaakaan ennenkuin näin videon jossa tyttö hyppäsi esteitä kaulanarulla hevosellaan. Päätin kokeilla. Ei ongelmia.. En tietenkään hyppää mitään satakympin rataa pelkällä narulla. Pelkät pikkupystyt riittävät. Vaikka esteet ovat pieniä niin ei niitä kohti voi vaan laukata ja toivoa että askeleet sopivat eikä ponin jalat mene solmuun, oho. Täytyy koota tai pidentää laukkaa aivan samalla tavalla kuin satulalla ja suitsilla. Se vaan että suitsia ei ole, joten käsillä ei voi tehdä mitään. Istunnalla vain laukka kiinni ja terävä kokoaminen tarpeen tullen tai pohkeesta vähän eteen. Paras hyppytilanne on se, että poni on niin keskittynyt että vain laukkaa estettä kohti rentoa laukkaa ja katsoo itse mihin jalkansa pistää. Kun poni on siinä mielentilassa niin vältytään esteelle ampuselta ja läheltä loikkimisilta. Korkein este mikä me ollaan hypätty pelkällä narulla ja ilman satulaa on 100cm aidatulla kentällä.
Entä maastoilu? Paha sanoa, että ei ongelmia. Poni toimii maastossa paremmin pelkällä narulla kuin suitsilla. Se ei lähde painamaan mihinkään suuntaan eikä ole vahva. Se kuuntelee paljon paremmin ääniapuja. Kaikki toimii kuin kentälläkin. Siirtymiset isompaan askellajiin ei tuota mitään ongelmia, eikä myöskään isosta askellajista pienempiin. Laukan siirtämisessä raviin tarvitaan vain sana "pyrr" ja "raviin", ei siis mitään taikanappien painamisia. Kaikki toimii aivan samallatavalla kuin normaalistikkin, paitsi puolet nopeampaa ja herkemmin ;)
Onhan se kyllä aika hullua lähtä maastoon pelkällä narulla, en siis todellakaan kehota teitä nyt laittamaan poneille naruja kaulaan ja lähtemään kiitolaukkaa vedättämään maastoon. En tiedä ketään muuta ponia/hevosta kuin oman johon luottaisin niin paljon että uskaltaisin lähteä pelkällä narulla maastoon. Vain omaan luotan, se ei altani mihinkään katoa vaikka tulis sata mopoa vastaan.
Yleensä kaulanaruilussa varusteena meillä toimivat joku riimu ja ohja kaulanympärillä ja ilman satulaa. Joskus minulla on estepenkki alla, mutta ne on niitä harvoja päiviä.
Papulla on todella vaikeat askellajit, joten oma istuntani on kehittynyt omasta mielestäni todella paljon kun olen oikeasti joutunut istumaan ponin kyydissä enkä vain tukeutua satulaan ja ohjiin. Olen rentoutunut ja jalkani ovat paljon levollisemmat. Ponistakin on tullut perusratsastaessa paljon kuuliaisempi ja kokoaminen on muuttunut paljon helpommaksi. Laukan kokoamisen ennen estettä teen nykyään pelkällä painon siirrolla ja vatsalihasten puristuksella.
Tavoitteita meillä ei mitenkään tähän kaulanaruiluun ja luottamuksen suhteen ole. Tehdään kaikki ajan kanssa ja rauhassa. Edetään omaa tahtiamme ja elämme miten parhaiten näemme. Nautimme jokaisesta yhteisestä hetkestämme ja opimme joka päivä kaikkea uutta.
Pahoittelen tätä sekavaa kirjotusta, mutta kysykää rohkeasti jos on jotain kysyttävää :) Tässä vielä kuvia viime viikon kaulanaruilusta.
HUOM! Jos et kestä sekalaista selitystä niin elä katso :D
-Videopostaus tallipäivästä - Päivä kuvina - Tallin esittely - Kilpailuvarusteiden esittely - Kisoihin valmistautuminen - Minun ja Papun varustepostaus (videona) - Valmennuspostaus - Kaapin sisältö - Mitä kisoihin mukaan (este ja koulu erikseen) - Ratsastushistoriani - Videopostaus Karkin treenistä - Viikon treeni ohjelma - Papun ruokinta - Papun saapuminen elämääni + mitä tapahtuu kun ponivuoteni loppuu? - Minä ja hevoset "millanen oot hevosten kanssa ylipäätänsä. Kerrot vähän miten hoidat ja ratsastat yleensä hevosia jne? " - minun ja kirjavan luottamus Lisäystä?
Helou kaiken karvaiset ystäväseni! Ylhäällä näette jo kuvan eilisistä rataesteharkkakisasysteemistä. Joops, elikkäs Takkulassa oli rataharjoitukset kaikille seuralaisille, jossa sai käydä hyppäämässä haluamansa radan ja maksaa siitä 5euroa. Oli todella mukava seurata tuttuja poneja ja ratsastajia loikkimassa ratoja. Ruutikin meni puomiluokassa ja 70cm luokassa :3
Menin kaikista ratsastajista viimeisenä, sillä menin suurimman korkeuden 110cm. Olin jo ristikkoluokan aikoihin takkulassa katselemassa hyppääjiä ja moikkaamassa kavereita. Hyvissä ajoin lähdin kuitenkin hakemaan kirjavaa.
Harjasin reippaasti ja laitoin estekamppeet niskaan. Kipsuttelin sitten takkulaan päin ja hengalin siellä Papun kanssa jutellen kaikkien tyyppien kanssa. Nakkasin ponin äidille jossain välissä ja menin vielä katsomaan kentän laidalle muita hyppääjiä.
Tanja käski minut Papun kanssa 95-100cm verkkaajien joukkoon. Tein normaali sileän työskentelyn, minkä kisoissakin, jonka jälkeen otin pari pientä hyppyä muiden seassa. Papu tuntui todella hyvältä. Se laukkasi automaattisesti ponnekasta laukkaa kunnolla takajalkojen päällä ja rehellisesti ylämäkeen! Hypytkin olivat todella lennokkaita ja ilmavia :)
Sovittiin Tanjan kanssa, että annetaan ponin kävellä sen aikaa, että muut hyppäävät pienemmät radat alta pois. Tsippailtiin kentällä ja katseltiin kun muut hyppäsivät, kunnes eräs ystäväiseni Jenni päätti maistaa hiekkaa jonka takia esteet nostettiin 110cm ja aloin verkata isommilla esteillä.
Hyppäsimme tosiaan yhtä pystyä isona verkkaesteenä, jonka vuoksi Papu alkoi kuumua ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä! Voisin kehua sen taivaisiin.
Sain Tanjalta luvan aloittaa radan. Ensimmäinen pysty-pysty linja 4 laukkaa, ei ongelmaa. Suorat hypyt, rehellinen laukka ja reilut hypyt. Vasemmalle kurvi kohti okseria, sopivalla imulla ja hyvä hyppy. Etujalat jäi vähän mahan alle, joten alastulo oli aika raskas. Nostin keulan ylös ja jatkoin oikealle kohti kolmen laukan pysty-okseri linjaa. Pystylle todella hyvin, joten liutin vain okserille.
Sitten aktiivista laukkaa oikealle, jonka jälkeen tuli pysty, joka meni vielä hyvin. KUNNES oma hyvä fiilis sai ratsastajan sekoamaan :D Tein jotain hemmetin kiemuroita ja vaihtelin laukkoja kunnes sain käännettyä vasemmalle, ja poni tuli itse hyvin pystylle hyvässä laukassa. Viimeiselle okserille tuli käännös vasemmalta ja jäin aivan himmailemaan ja matkustelemaan satulaan. Tajusin kolme laukkaa ennen okseria, että voi hemmetti me tullaan muuten lähelle..
Poni yritti ja hyppäsi okserin otten etupuomin alas, mutta ponnisti kuitenkin niin paljon että takimmainen puomi jäi ylös. Perkele omia mokia, poni on todella hyvässä terässä!
Verkkailin kunnolla loppuun ravaillen aika löysillä ohjilla ja taputellen ponia. Lähdimme vielä Jennin ja Tiina-ponin kanssa käymään maastossa hölkällä. Mukavaa oli :)
Saavuttiin takaisin Takkulaan, jossa luovutimme ponit äiteille ja menimme keittiöön syömään kakkua ja munkkeja, faatttt aaass.
Lopulta lähdin tallustamaan Papun kanssa tallia kohti, jossa se sai jalkahoidon ja ruuat naaman eteen :)
Tänään kävin vain ruokkimassa ponin, sillä lähdimme Petran kanssa leffaan katsomaan Maman, joka oli mun mielestä tosi hyvä, paitsi joo loppu meni vähän överiksi :P
Huomenna luvassa uutta postausta ja viikonloppuna kenttäreeneihin, joista tottakai tulee kunnon postaukset.
