Hevoseton Sofia

Tällä hetkellä istun asuntolan sängyllä hieman tyhjän mielen kanssa, odotan ensiviikkoa aivan hirveästi.

Rana lähti sunnuntaina Paavo Huttusen mukaan Kuopioon treeniin, ja minä nyt vietän "hevosetonta" mielen nollausviikkoa koulussa. Olen ratsastanut koulun hevosilla, ja naureskellut vain selässä kuinka niiden kanssa on helppoa, kuinka perus simppeleitä hevosia ne ovat. Normaalin kokoisia ja sanoisinko oikeasti että helppoja, ainakin kun vertaa oikeisiin kisahevosiin, tässä tapauksessa nyt Ranaan.

Ranan kanssa ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Ei todellakaan mitään hirveää, eikä hevosessa ole mitään vikaa. Oma mieli vaan täytyy saada kuntoon, se tietynlainen epävarmuus pois joka johtuu useista kaatumisista hevosten kanssa. Minä pystyn myöntämään sen, että mulle tuli joku arkuus ja nyt on vain joku typerä vaihe, josta pitää päästä yli. Ja siihen hyvä vaihtoehto on ollut se, että Rana lähti ammattilaiselle treeniin, minä saan vähän nollata mieltä ja ratsastella muilla hevosilla. 

Maanantaina lähden sitten Kuopioon treenaamaan Paavon silmien alle. Tuntuu niin kivalta lähtä kunnon tehotreeniin, en malta odottaa! Kuopiossa kun ollaan treenattu viikko, niin lähdetään sitten Kajaaniin kisoihin, joista palaamme Ranan kanssa kotiin.

Ihana olla hetki ilman hevosta ja saada miettiä, mutta voi kauhea oon ollut 3 päivää ilman omaa hevosta niin kyllähän sitä hulluksi tulisi jos ei olisi omaa otusta jota pitäisi joka ilta puunata tuolla.

Huomenna lähden kotiin pääsiäislomalle hoitamaan poneja, joista yritän keretä postata ja sitten pitääkin pakata jo kamat kasaan ja suunnata Ranan ja Paavon oppiin etelään.

Ja pakko vähän naurahtaa tälle heppatytön elämälle, täytän tiistaina 18-vuotta, mutta missäs olenkaan viettämässä niitä... no hevosen selässä! 

Mukavaa pääsiäistä kaikille :)