Kenttäreeniä, koulukiemuroita ja estehyppelöitä

Torstaina lähdimme Ranan kanssa kouluhommien parista kohti Liminkaa, jossa oli Paavon kenttäreenit. Oli mahtava hypätä ensimmäistä kertaa tätä kevättä ulkona! Reenit menivät todella hyvin. Paavo laitto meidät hyppäämään elämäni ensimmäisen vaativan esteen. Pienellä "apua hui" inahduksella tästäkin selvittiin. Rana vei tämän lällärin hienosti suuuuuresta esteestä yli. 

pahoittelen kuvien laatua..

Hyppäsin reeneissä myös meidän uudella kenttäsatulalla. Zaldin sabba mallinen penkki, aivan eri hypätä oikeasti omalle takamukselle sopivalla satulalla..

Lauantaina letitin Ranan aamulla ja puol 12 aikaan lähdimme isän kanssa ajamaan kohti Virpiniemeä, jossa järjestettiin koulukilpailut. Starttasin B:0 ohjelman. Verkka oli kentällä, jossa Rana ei oikein malttanut keskittyä enkä päässyt istumaan kunnolla syvälle satulaan. Maneesissa tamma alkoi liikkua paljon paremmin ja oli oikeastaan aivan super ratsastaa. Hyvillä fiiliksillä suuntasin radalle, joka sujui pukkilaukannostosta ja passimaisesta käynnistä huolimatta hienosti. Tamma veti niin hienosti että prosenteilla 65 voitimme luokan. Kisojen jälkeen sutturapää pääsi kotiin leikkimään ponien kanssa.

Sunnuntaina oli luvassa estekilpailut taas samaisella ABC-tallilla. Hyppäsin 100cm ja 110cm luokat. Verkka oli taas ulkokentällä ja rata maneesissa. Verkassa Rana tammaili ihan kympillä, huomasi että kevät kiima painaa kunnolla niskaan.. Maneesissa neiti alkoi taas keskittyä. 

100cm rata oli ihan jees, rytmi olisi voinut olla parempi mutta perushyvä verkkarata 110cm ajatellen. Sijoituimme luokassa kolmanneksi.

110cm luokkaan otin vain pari hyppyä ja lähdin radalle. Rata meni aivan älyttömän hyvin, hienoja hyppyjä, hyvä rytmi ja tamma oli oikeasti kuulolla ja avuilla. Nappasimme kuitenkin tyhmän kiellon ratsastajan idiootin tien vuoksi. Ratsastin siis kaarteen ennen okseri pysty linjaa aivan liian lyhyeksi, joten tamma ei vaan voinut hypätä siitä paikasta mitenkään päin. Uudella lähestymisellä loppurata sujui yhtä hienosti kuin ennen kieltoakin. Hyvä!

Perjantaina suuntamme kohti Ypäjää ja ensimmäisiä kenttäkisoja, tästä se taas alkaa :)

Kajaanin estekilpailut

Purolasta ollaan kotiuduttu, ja tänään iltana suuntaamme takaisin kouluhommien pariin. Viikko etelässä oli aivan mahtava ja opin tuossa ajassa aivan valtavasti. Eilen oltiin tosiaan Kajaanin alue-estekisoissa, jotka kruunasivat vielä koko viikon työn.

Starttasin 100cm ja 110cm, metrin verkassa kaikki meni hyvin ja lähdin hyvillä mielin radalle. Rata meni rennosti läpi, ja tein huolelliset tarkat tiet ja niinpä saimme hyvän nollaradan. 

110cm verkka oli kisamaneesissa radalla. Verkka oli hyvä, otimme yhden kiellon verkassa jolloin päätin että perkele perseeseen ja menoksi. 

Kaivelin Paavon neuvot takaraivosta ja starttasin verryttelyryhmässäni ensimmäisenä. Rata oli sujuva, välillä sain ottaa ihan kunnolla tammaa takaisin ettei pakka leviäisi radan myötä. Pääsimme uusintaan, ratsastin taas ihan kunnon teillä mutta reippaalla laukalla. Pääsimme uusinnan puhtaasti maaliin! Aivan mahtava fiilis. Sijoitumme luokassa kolmanneksi, ja kovassa porukassa olimmekin, 

Oli ihana tulla kotiin ponien luokse taas tuplaten viisaampana, tästä se kisakausi alkaa!

Ponien superviikonloppu

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ponien seurassa. Huomenna aamusta suuntaan aamutallin jälkeen Kuopioon Ranan luokse. Mahtava viikko tulossa, mutta ikävä tulee taas poneja, perhettä, poikaystävää ja omaa sänkyä. Tätä viikkoa olen odottanut jo tarpeeksi kauan, ja tätä minä tarvitsen. Saa nähdä onko mua vastassa hieman erinlainen Rana kun lähtiessä ;)

Mitäs poneille kuuluu?

Todella hyvää, karvanlähtö on molemmilla aivan järjetönhirveäkauheakamala. Miksei talvikarva voisi vain kerralla pamahtaa maahan?

Vividasta on tullut niin fiksutyttö, sillä ei ole enää turhia höpötapoja, tietenkin se tietty varsamaisuus kuuluukin olla mutta turhat kenkien puremiset on loppunut. Varsa oikeastaan käyttäytyy paremmin kun meiän Kirjava otus.

Nyt viikonloppuna ollaan käyty kävelylenkkejä, hölkkäilty vierekkäin ja harjoiteltu lastausta.

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin!

Lenkeillä on ollut vähän jännää kun välillä pitäisi kävellä hiekalla vaikka ollaan totuttu tallustelemaan jo pitkän aikaa lumella.

Eilen pyysin iskää siirtämään traikun pihalle niin että pystyin lastailemaan poneja. 

Vivida meni Kestilässä tosi huonosti kyytiin ensimmäistä kertaa kesällä kun haettiin se, toisen kerran kävelytin sen vain kesällä traikkuun syömään heinää, kolmannen kerran se käveli traikkuun uudenvuoden aikana ja matkusti Äimärautiolle ja takaisin.

Tänään oli neljäs kerta, ja sain jopa lähetettyä neitin kyytiin. Mitä shetlanninponi ei tekisi ruuan eteen? Ruokaa ja rapsutuksia on hyvä hyödyntää. 

Vivida haki itse vinkkaan sisälle, eikä sillä ollut kiire sieltä pois, se jäi imuroimaan vinkan pohjaa, mutta lähti kiltisti peruuttamaan suoraa pois kun pyysin. Hieno varsa!

Papun kanssa ollaan harjoteltu myös lastaushommia. Kirjavalle se on tuttua hommaa, mutta ensimmäistä kertaa lähetin sitä kyytiin. Ensin elekielellä ja äänellä, jonka jälkeen pelkällä äänellä. Poni toimi taas niinkuin ajatus, on se fiksu.

Kävin eilen pitkästä aikaa kaulanaru maastossa, joka toimi aivan älyttömän hienosti, jopa paremmin mitä suitsilla. Poni oli kuulolla kokoajan, ei kytänny yhtään mitään, ei painanut apuja vasten eikä yrittänyt lujempaa vauhtia ilman käskyäni.

Perjantaina kävin länkkäpenkillä ja kuolaimet suussa maastossa ja otettiin pikkuravi pätkä, voi luoja sitä fiilistä. Tulee niin vanhat ajat mieleen, miten kaikki voi muuttua niin nopeasti? 

Kyllä sen huomaa että Papulla on kilpaponin mieli, välillä se käyttäytyy niinkun 110cm esteradalla, ihana..<3

Hevoseton Sofia

Tällä hetkellä istun asuntolan sängyllä hieman tyhjän mielen kanssa, odotan ensiviikkoa aivan hirveästi.

Rana lähti sunnuntaina Paavo Huttusen mukaan Kuopioon treeniin, ja minä nyt vietän "hevosetonta" mielen nollausviikkoa koulussa. Olen ratsastanut koulun hevosilla, ja naureskellut vain selässä kuinka niiden kanssa on helppoa, kuinka perus simppeleitä hevosia ne ovat. Normaalin kokoisia ja sanoisinko oikeasti että helppoja, ainakin kun vertaa oikeisiin kisahevosiin, tässä tapauksessa nyt Ranaan.

Ranan kanssa ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Ei todellakaan mitään hirveää, eikä hevosessa ole mitään vikaa. Oma mieli vaan täytyy saada kuntoon, se tietynlainen epävarmuus pois joka johtuu useista kaatumisista hevosten kanssa. Minä pystyn myöntämään sen, että mulle tuli joku arkuus ja nyt on vain joku typerä vaihe, josta pitää päästä yli. Ja siihen hyvä vaihtoehto on ollut se, että Rana lähti ammattilaiselle treeniin, minä saan vähän nollata mieltä ja ratsastella muilla hevosilla. 

Maanantaina lähden sitten Kuopioon treenaamaan Paavon silmien alle. Tuntuu niin kivalta lähtä kunnon tehotreeniin, en malta odottaa! Kuopiossa kun ollaan treenattu viikko, niin lähdetään sitten Kajaaniin kisoihin, joista palaamme Ranan kanssa kotiin.

Ihana olla hetki ilman hevosta ja saada miettiä, mutta voi kauhea oon ollut 3 päivää ilman omaa hevosta niin kyllähän sitä hulluksi tulisi jos ei olisi omaa otusta jota pitäisi joka ilta puunata tuolla.

Huomenna lähden kotiin pääsiäislomalle hoitamaan poneja, joista yritän keretä postata ja sitten pitääkin pakata jo kamat kasaan ja suunnata Ranan ja Paavon oppiin etelään.

Ja pakko vähän naurahtaa tälle heppatytön elämälle, täytän tiistaina 18-vuotta, mutta missäs olenkaan viettämässä niitä... no hevosen selässä! 

Mukavaa pääsiäistä kaikille :)