Vuosi 2014

Tammikuu oli kamalaa aikaa. Papulla oli mennyt edellisessä kuussa pinnallinen koukistajajänne 90%, ja ponin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Muistan itkeneeni illat ja miettien olisiko parempi päästää Papu vihreille niityille. 

Ponia taluteltiin 3-5minuuttia päivässä, muuten se seisoi suurimmaksi osaksi karsinassa tai pienessä sairastarhassa. 

Helmikuussa jatkui sama odottelu ja jalan hoitaminen. Tuntui että kaikkeen hevosiin liittyvään meni into, koulu ei kiinnostanut, muistan kun ratsastin passihevosellani ja aloin itkeä sen selässä. Tunsin tietynlaista vihaa hevosia kohtaan. Papua en tietenkään vihannut, rakastin sitä silloinkin kun se oli huonossa kunnossa, menin vain itse aika sekaisin sen tilanteesta.

Papu oli helmikuussa vielä Ruukissa, ja kävin joka päivä ennen koulun alkua kylmäämässä jalan ja viemässä ponin itse ulos. En luottanut kenenkään muun hoitoon.

Maaliskuussa muutimme Kalimenkylälle, ja Papu sai muutta meille kotiin. Bruno kävi taas suomessa ja katsoi Papun jalkaa. Bruno antoi Papulle tulevaisuuteen toivoa, siitä tulisi seuraponi. Papua ei siis tarvitsisi lopettaa, eikä sen jalka ollut enää tuossavaiheessa kipeä. Maaliskuussa ostettiin Rana, joka sai elämään niin paljon piristystä. Innostuin taas hevosista ja treenaamisesta, elämä alkoi taas rullaamaan vaikka Papusta huoli oli todella kova. Papu oli meillä siis porukoiden hoidolla kotona ja Rana oli mun mukana Ruukissa. 

Huhtikuussa olin jo tykästynyt Ranaan ihan kunnolla, tein sen kanssa paljon maastakäsittelyä ja hain sen kanssa jo suhdetta. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kävin Papun kyytillä, kävelimme pihatiemme päätyyn ja takaisin. Olin onnesta soikeana koko päivän, ja Papunkin näytti nauttivan kun sai kyydittää minua pitkästä aikaa.

Ranan kanssa kuljin paljon valmennuksissa, tammalle saatiin koulusatula, joten treenailin paljon suuressa ravissa pysymistä. 

Huhtikuussa täytin 17-vuotta ja Arttukin saapui meidän perheeseen.

Kävimme ensimmäisissä yhteisissä Paavo Huttusen kenttävalmennuksissa Ranan kanssa.

Hyppäsimme Ranan kanssa koulunkisoissa ensimmäisen 110cm puhtaasti ja kokeilimme ensimmäistä kertaa kaulanarua.

Toukokuussa kävimme jo ensimmäiset alue-estekisat, joissa starttasimme 110cm ja elämäni ensimmäisen 120cm. Koulu loppui ja alkoi työharjottelu naapuritallissa.  Kisasimme Ranan kanssa jo kansallisissa estekisoissa 115cm luokassa. Aloimme kulkea Ranan kanssa ahkerasti Tanjan kouluvalmennuksissa. Toukokuussa minulla oli myös pääsykokeet ratsastuksenohjaaja puolelle...

Kävimme myös Tervossa ensimmäiset kenttäkisat tuttaritasolla, joissa sijoituimme 5.sijalle.

Ratsastin työharjottelupaikassa Rocky Royal ravuria, sekä Papu ja Rana sai aloittaa laidun elämän, Rana tietenkin rankan treenin rinnalla.

Kesäkuussa Papu aloitti uimaharrastuksensa, ja teki sitä useeaan otteeseen viikossa. Poika tykästyi uimiseen aivan kauheasti ja oli kuumalla ilmalla aina innolla lähdössä uimaan. Ranan kanssa voitimme junnujen, ponien ja suokkien kenttä P-SM kultaa!

Elin unelma kesälomaa hevosten kanssa! Harjoittelin ahkeasti kaulanarulla Ranan kanssa ja tein maastakäsittelyjä ja kävelylenkkejä Papun kanssa.

Heinäkuussa kisasimme ensimmäisen Helpon luokkamme puhtaalla maastolla, Papu sai klinikalta paljon positiivista palautetta jalasta, kaatuimme Ranan kanssa Purolassa kenttäkisoissa mutta selvisimme onneksi vain minun muutamalla pienellä ruhjeella. Anni kävi hoitelemassa Papua ensimmäisiä kertoja. Kaatuminen veti minulle ehkä vähän takapakkia, mutta kun pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään kaatumisen jälkeen niin kaikki tuntui taas palautuvan ennalleen. Papu kävi myös Virpiniemessä reissussa, poni oli katsomassa mun ja Ranan estevalmennusta.

Elokuussa Artusta oli tullut jo isopoika, joka leikki meidän koirien kanssa aivan täysillä. Arttu kävi myös valjaissa pari kertaa ulkona. Ranan kanssa treenasimme ahkerasti ja Papun jalkaa kuntouteltiin aivan normaalisti. 

Elokuussa pikkuriiviö Vivida haettiin kotiin. Varsan kanssa alkoi tietenkin heti perusasioiden koulutus kunhan se oli saanut rauhottua uuteen kotiinsa.

Ranan kanssa kävimme hakemassa hyviä ratoja estekisoista. Kaikki hepat laitettiin samalle laitumelle, ja kolmikostahan muodostui aivan huippu porukka! Kävimme Ranan kanssa pudiksella kenttäreeneissä, sekä jouduimme soittamaan päivystävän katsomaan Ranan silmää, jossa olikin silmätulehdus. Papun kanssa teimme ihania kaulanaru maastoja...

Syyskuussa lähdimme Ranan kanssa taas Ruukkiin. kävimme Paavon treeneissä ennen SM-kisaa. Syyskuussa myös parasystäväni Reetta kävi heppailemassa meillä ja kävimme mukavan pienen retken Ranan ja Papun kanssa. Ajelimme myös Niinisaloon asti kenttäkisoihin, jotka menivät varsin hyvin yhdestä maaston kiellosta huolimatta. Syyskuu muuten oli vain kouluarkeen palailua ja armotonta treeniä Ranan kanssa.

Lokakuussa tajusin kuinka hyvässä kunnossa Papun jalka jo on. Jalka ei turvottanut eikä lämmennyt vaikka poni veteli kauheaa rallia ympäri tarhaa. Vivida kulki Papun mukana jo pitkiä kävelylenkkejä. Tässä vaiheessa vuotta ponit siirtyivät yöksi talliin, koska Papu alkoi ärsyyntyä tuulisista ja pimeistä illoista.

Marraskuu sisälsi paljon valmennuksia ja ankaria treenejä. Papun kanssa lenkin pitenivät ja Vividalta alettiin jo vaatia käytöksen kanssa enemmän. Koulussa klippasin Ranan ja aloitin sen kanssa ankaran laihutuskuurin. Kävimme Paavon estetreeneissä ja opin kauheasti miten tammaa pitää ratsastaa. Paavon treenien jälkeen esteet on mennyt paljon paremmin kun tiedän miten tammaa pitää ratsastaa.

Joulukuu oli ihanaa loma-aikaa. Ensimmäinen joulukin tässä kodissa, ensimmäinen joulu kun omat hevoset on omalla pihalla. Joulukuussa iski kovat pakkaset, joten Ranakin sai vähän joululomaa treeneistä. 

Oli kyllä mahtava vuosi, vaikka Papun jalan tilanne harmittaa ja pelottaa todella paljon. Vuoden aikana tapahtui niin paljon muutoksia. Ihana, mutta silti niin kauhean raskas vuosi takana. Vuodesta 2015 tehdään hieno!