maanantai 21. heinäkuuta 2014

Purola kenttäkisa (kaatuminen)

Huhhuh mikä reissu takana. Niin kivoja ratoja alla, ainoa että arviointivirhe aiheutti pelottavan onnettomuuden maasto-osuudella, jonka vuoksi kaaduimme Ranan kanssa esteellä. Onneksi tamma on kunnossa, ja minä kärsin nyt pää, lonkka ja selkäkivuista. Raajat on tallella ja ajatuskin kulkee, positiivista! 
Mutta nyt alusta...
Perjantaina illalla lähdimme ajamaan Lapinlahdelle Isän ja poikaystäväni Jullen kanssa. Perillä olimme myöhään, jolloin kävin taluttamassa ja ruokkimassa tamman. 
Majoituimme Jullen kanssa Ranan lähellä teltassa, ja iskä nukku autossa.


Starttasin siis toista kertaa Helppoa, joka jännitti taas aika paljon. Lauantaina koulustarttini oli aamulla ennen yhdeksää. Verkassa Rana oli aivan pöljä, se pukitteli ja sai kunnon kilareita muista hevosista. En välittänyt sen höpötyksistä, vaan ratsastin sitä aivan normaalisti läpi. 



Rata oli maneesissa pitkällä radalla. Valmistautuva ratsukko sai olla maneesissa odottelemassa omaa vuoroaan kun vuorossa oleva ratsukko suoritti rataa. Maneesissa Rana muuttui paremmaksi ja keskittyi paljon paremmin mitä kentällä. 
Rataan olin tyytyväisempi kuin ennen, pronsentteja saatiin 60 ja risat. Rana teki hienoa työtä radalla, itse pitäisi vain saada tarkkuutta peliin. Ainoa typerä veto tammalta oli vasempaan kierrokseen laukannostossa tuo typerä pukkipotku :D

LINKKI kouluvideoon.



Kouluradan jälkeen loppuverkat, mellavettä ja pesulle. Rana pääsi lepäilemään viileään jabaan ja me lähdimme käymään kaupassa ostamassa jätskiä. Estestartti olikin vasta 5 aikaan.



Iltapäivällä oli tosiaan rataesteiden vuoro. Tein normaalin verkan, useilla hyppyillä. Verkassa Rana taas kuumui muista hevosista todella paljon, ja teki typeriä varsaloikkia joka suuntaan. Hypyt olivat kuitenkin todella hyviä. Radalla Rana muuttui turhankin reippaaksi ja joutuin ratsastamaan sitä aika kovasti että sain sen pysymään kontrollissa. Rataan olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka valitettavasti sarjan B-osan nappasimmekin alas.

LINKKI esterataan



Esteradan jälkeen taas loppuverkat, eläinlääkärin tarkastus, varusteet kasaan, Rana kylmään suihkuun ja jabaan lepäämään kylmäykset jalassa. Kävimme uimassa itsekkin, joka oli kyllä ihana virkistys kahden tukalan ratsastuksen jälkeen, kokoajan nimittäin oli tuskaisen kuuma!!
Illalla kävimme Jullen kanssa kävelemässä maastoradan kerran kahdestaan ja kerran kävelimme radan Paavo Huttusen mukana ja sain hyviä vinkkejä.


Sunnuntaina maastostarttini oli 11.28 ja satulaan kapusin kymmentävaille 11. Verkassa Rana oli taas aivan pöljä, se veteli aivan kamalia pukkeja, ja kävin kaulallakin roikkumassa parikertaa. Se muuttuu niin varsaksi joka verkassa, mutta maastoverkassa se on pahin. Sain kuitenkin ratsastettua hyviä hyppyjä ja Rana oli tietoinen mistä oli kyse.


Rata sujui aivan uskomattoman hienosti, saatiin jokaiselle esteelle hyvät lähestymiset ja hypyt, alkurata meni ehkä liiankin helposti ja hyvin. Päästiin rullailemaan alkurata vain läpi hyvillä fiiliksillä.

 ©AnskuKauppinen/ak.galleria.fi.
 ©AnskuKauppinen/ak.galleria.fi.

© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi
© Tiina Turunen / tiinan.kuvat.fi

Vedestä tultaessamme takaisin päin kohti kahta viimeistä estettä, annoin Ranan laukata omaa tahtiaan. Matkaa oli aika paljon vedestä tokaviimeiselle esteelle, ja minulla olisi aikaa ollut ottaa se kiinni, mutta en tiedä mikä oli tilanne miksi tulin niin huolimattomasti esteelle. Tajusin aivan liian myöhään että tulemme todella huonoon paikkaan, ajattelin että otamme hypyn todella läheltä, että kyllä Rana esteestä kömpii yli, sillä se oli todella simppeli ja pieni este. Ehkä radan helpoimpia esteitä, vain vaikeassa aurinkoisessa paikassa. Rana päätti kuitenkin ottaa homman haltuun ja rykäistä hyppyyn liian kaukaa, jolloin sen etujalat jäi esteeseen kiinni ja vedimme kuperkeikan esteen toiselle puolelle. 
Haluan suuresti kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka ottivat maailman rohkeimman ja upeimman hevoseni haltuun, käytitte eläinlääkärin luona ja hoiditte sen hyvin jabaan. 
Minut kannettiin paareilla ambulanssiin, mutta onneksi selvisimme kipeällä lonkalla ja särkevällä päällä. Löin luultavasti maahan ensimmäisenä lonkkani, ja seuraavaksi pääni.
Kaatuminen näkyy allaolevalla videolla.

LINKKI  maastorataan.



Eläinlääkäri oli tutkinut Ranan välittömästi kaatumisen jälkeen, ja huomannut pientä aristusta selässä. Kotona eilen illalla tamma ei enää arkonut selkää, mutta sai olla yön mangeettiloimi päällä, ja aamulla tilanne oli myös hyvä.
Nyt Rana on tyytyväisenä laitumella Papun kanssa ja kaikki on kunnossa. Pahemminkin olisi voinut käydä, että pienillä vaurioilla selvittiin.
Kyllä tämä pisti taas miettimään, että olenko sittenkään valmis Helpon ratoihin. Ehkä on hyvä palata vähäksi aikaa tuttariin ja pikkuhiljaa nousta takaisin helppoon.
Nyt me hengitellään ja hengaillaan niinkauan että saamme itsemme reenikuntoon, jonka jälkeen alamme miettimään tulevaa. 

20 kommenttia:

Reetta kirjoitti...

ai kauhia tuo näyttää vieläki niin kamalalta! yhhyh, mutta oli kyl onni matkas teillä ku noin vähillä selvisitte! huihui.

Anonyymi kirjoitti...

Kään,ihme ettei sattunut kummallekkaan :(

sohvi kirjoitti...

Mm pienellä selvittiin !

Tiina kirjoitti...

Kauhean näköinen oli tuo kaatuminen :/ Onneks teille ei käyny pahemmin!

sohvi kirjoitti...

Niinpä. Pitää nyt miettii vähä koska tää oli iso merkki siitä että en oo ite tarpeeksi taitava vielä nuille radoille, harmi vaan kun hevonen on parempi kun radat vaikenee. Enkä halua oman osaamattomuuden takia toista sairaslomalaista hevosta pihalle seisomaan !

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi ei sattunut kummallekkaan mitään pahempaa, onni onnettomuudessa.

Älä kuitenkaan oo liian ankara itelles! Alku rata meni TODELLA hyvin, virheitä sattuu kaikille, esteet tulee kuitenkin nopeasti eteen ja aina ei vain ehdi reakoida tarpeeksi nopeasti. Tottakai kannattaa käydä kokeilemassa tuttarissa jos ei oma pää kestä vielä helppoa. Ilmeisesti sulle ei kuitenkaan mitään pahaa kammoa jääny? Toivottavasti ei ranallekkaan.

Teiltähän pääsee kuivasjärvelle ratsastamalla ja siellähän on maastoesteitä nii siellähän voi jotaki pikkusia käydä hyppelemässä ja ottaa tuntumaa vähän :) Matkanki oon monta kertaa ratsastanu eikä siinä mee ku joku 30-45min askellajista riippuen, siinähän on hyvä alku ja loppuverkka matkassa, ei tartte kuipalla ottaa ku pari hyppyä :)

Tsemppiä teille jatkoon! Oot tosi rohkee ja hyvä ratsastaja, muista se :)

sohvi kirjoitti...

Kiitos :) juu oon kerran ratsastanukki tästä kuivasjärvelle Ranalla, että vois kyllä joku päivä lähtee siel käymää !

Anonyymi kirjoitti...


Kaikille noita sattuu ihan huipuillekkin,Rana on vahva taitava hevonen mutta ei saa liikaa tuudittautua siihen,reeniä reeniä ison hevosen liikkeet on ihan ewrit ponin jälkeen ja eihän se sinulla ole ollut kauaa :)olet tatava ja varmasti seuraavissa kisoissa vieläkin taitavampi :)

sohvi kirjoitti...

:)

Tiina kirjoitti...

Tohon sun vastaukseen minkä laitoit mulle; ei tosiaan kannata olla liian ankara itselle. Oot tooosi taitava ja rohkee ratsastaja, ja virheitä ja vahinkoja sattuu.

Näin sanottiin minullekin kun vetäisin rataesteillä samalla tavalla kuperkeikan hevosen kanssa ja jäin alle. Este oli myös aika helppo verrattuna muihin, "vain" joku 90cm. Se vaan lähti kaukaa ja kuulemma etujalat otti puomiin kiinni ja kunnon kuperkeikka vedettiin. En muista ite mitään muuta lähestymisestä/hypystä kun sen että syöksyin pää edellä hiekkaan tunsin ihan karmeen painon mun päällä. Pää ja selkä siinä kovasti kolahti mutta enemmän jäi henkisiä vaurioita. Kyseisellä hevosella olen hypännyt 110-120 ratoja joten tuokin oli huonoa tuuria että hypystä tuli huono. Jälkeenpäinhän sitä aina miettii mitä jos olisikin tehnyt toisin muttei kannata jäädä murehtimaan. Teet niinkuin parhaalta tuntuu! Tsemppiä jatkoon! :)

sohvi kirjoitti...

Kiitos paljon !! :)

monesti hylyn ottanu kirjoitti...


kenttäkisaajilta vaaditaan erityistä rohkeutta ja taitoa joka saralla,sulla on aina mennyt hyvin kyllä sää tästä yli pääset jotku mokeltaa joka kisassa ja sitte on hevosesta myyntiilmo ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi apua, onneks ei käynyt pahemmin!! Kylmät väreet meni kun kuuli miten säikähtäneitä ihmisetkin oli. Mutta toistan kaikkia ylempiä, älä ole itelles liian ankara. Kaikki tekee joskus virheitä :) Mun mielestä olet tosi lahjakas ratsastaja ja tuut pääsemään vielä pitkälle, sulla on luonnekkin kohillaan. Tsemppiä teille!

Anonyymi kirjoitti...

Hyi kamala, varmaan oli hirveä tilanne sun poikaystävälle ja isälle :S Saati äidille, joka ei ilmeisesti edes ollut paikalla? Säikähtivätkö he paljon?

Mutta onneksi ei sattunut pahemmin, ja tosiaan mä oon samaa mieltä että älä oo liian ankara itelles. Kaikki tekee virheitä, aina ei voi asialle tehdä mitään ja jälkikäteen on turha jossitella kun tapahtunutta ei voi muuttaa enää.

Oot tosi hyvä ratsasta, toivottavasti teitä vielä nähdään kenttäkisoissa :)

Anonyymi kirjoitti...

Mistä tuommosia Julleja löytyy ;)voisin vaihtaa...

sohvi kirjoitti...

Kellon koulun roskiksen vierestä. T.julle ! Mur en vaiha

Anonyymi kirjoitti...

Hui kauhia tuo kaatuminen, mut alkurata meni super hyvin! :)

sohvi kirjoitti...

Alkurata oli kyllä aivan mahtava :) oon niin tyytyväinen siihen !

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä Sofia! Pikaisia paranemisia.

Kyllä se siittä lähtee taas kulkemaan, elä murehdi, hieno hevonen ja hieno ratsastaja! <3

*rutistus/hali*

Terkuin
Taina

sohvi kirjoitti...

kiitos <3