Muistoja,muistoja..+ kameran tyhjennys

Siis Marjutin kameran tyhjennys...

Nyt olen kotona sohvalla völläilemässä ja koko loppu lauantain vietän poikaystäväni, perheeni ja telkkarin ääressä, mikä sen parempaa? 

Papu on Ruukissa ja viettää karsinassa tämän päivän, huomenna menen illasta viemään sen ulos vähäksi aikaa sekä kylmäämään jalan. 

Viime viikko koulussa meni hyvin, heräsin joka aamu ennen koulun alkua hoitamaan Papun, siis kylmäämään jalan sekä viemään pojan ulos.

Viikon päästä maanantaina Papulla on klinikka-aika, joten saadaan taas enemmän tietoon asioita. 

Nyt poni ainakin voi hyvin, jalan turvotus on lähtenyt laskemaan ja kävelykin onnistuu aivan normaalisti.

Ylhäällä olevat kuvat ovat otettu ennen kuin Papulla meni tuo jalka, olimme juuri loppumetreillä toisen jalan kuntoutuksen kanssa. Se oli jo kunnossa, se on nyt kunnossa.

Koulussa kävin kuitenkin ratsastamassa Lillillä, tai no siis yritin ratsastaa. Hain tamman tarhasta, ja se oli taas todella röyhkeä ja ärsyttävä. Yritti lähteä vedättämään, käveli päältä eikä kunnioittanut minua yhtään. Hoitaessa Lilli oli ihan jees koska se sai syödä heinää vain karsinassa. Varustin tamman ja vein maneesiin. Maneesissa kapusin kyytiin ja tein käynti juttuja, silloin kaikki oli vielä hyvin, mutta kun pyysin Lilliä raviin ja asiat eivät onnistuneetkaan niin mieleeni tuli vain Papu. Rakas pieni kirjavani ja sen kanssa treenailut, kuinka asiat sujuivat kuin tanssi ennen kuin sillä meni eka jalka. Sen kanssa juuri tuossa samassa maneesissa ilman varusteita kahdestaan. Tuli juuri se yksi ilta mieleen...

Tuo ilta, kun talutin ponin maneesiin tarkoituksena leikkiä sen kanssa, onnekseni maneesissa ei tuohon ilta-aikaan ollut ketään joten saimme rauhassa puuhastella Papun kanssa. Aloitimme kaikilla perusasioilla, poni oli kuulolla mutta silti jotenki tylsistyneen oloinen. Lopetin asioiden vaatimisen ja annoin sen päättää mitä halusi tehdä ja seurasin sen tahtoa. Juoksentelimme rinnatusten ympäri maneesia, teimme siirtymisiä miten poni halusi. Lopulta minä otin ohjat käsiini ja käskin ponin hölkkäämään vieressäni miten itse halusin ja kääntelin sitä mitä kummallisemmille teille. Tuosta poni tykkäsi ! 

Maastakäsittelyn jälkeen hyppäsin Kirjavan kyytille ilman mitään varusteita. Pyysin sen liikkeelle, se toimi kuin unelma.. ei mitään ongelmaa! Jarrut toimi vähän huonommin kuin kaulanarulla mutta muuten kaikki sujui paremmin kuin hyvin. 

Muistan kun annoin kirjavalle laukka-avun ja se nosti ihanan pehmeän laukkansa ja meni aivan sinne minne juuri minä halusin. Ylitimme puomeja ja kerran ristikon. Olin niin tyytyväinen.

Sitten loikkasin ponin kyytiltä alas ja rapsuttelin sitä vähän aikaa. Hengailimme, olimme vain. Sitten pyysin sitä varovasti liikkeelle, mutta mitä sainkaan? Pukittelevan laukkovan pikkukirjavan, olihan sen meno hauskaa katsottavaa :')

Lillin kyytillä juuri tuo ilta tuli mieleen, joten eihän ratsastuksestani tullut mitään. Kyyneliä pidätellen vein tamman pois ja lähdin halaamaan maailman rakkainta ponia. Paparazzie <3

Minulla menee varmasti vähän aikaa ennenkuin pystyn taas palaamaan normaalisti koulun hevosten ratsasteluun. Juttelin ratsastuksenopettajani kanssa ja hän ymmärsi varsin hyvin. Pikku hiljaa hyvä tulee !