Salla oli tänään pitkästä aikaa meillä kuvailemassa poneja, mutta nappasimme alussa pari kuvaa meidän koirista joista harvoin kuulee täällä blogin puolella.
Eli Jenna ja Hemppa. Jenna on tuo pienempi ja kauniimpi yksilö, joka on tuon isomman Hempan äiti.
Kyllä, et lukenut väärin. Pienempi on isomman äiti. Tätä joudutaan aika jankkaamaan kaikille kun ensimmäistä kertaa sanotaan. Hempasta tuli valtava sheltti.
Koirien keskittymisen lopahdettua päästimme ne touhuamaan omia juttujaan ja haimme ensimmäisen kaviokkaan tarhasta. Papu oli lähimpänä joten nappasin sen narun nokkaan ja vein harjattavaksi. Harjauksen jälkeen käppäilimme pellolle napsimaan muutamia kuvia. Poni halaili ja pussaili aivan kauheasti ennenkuin alkoi keskittyä itse poseeraukseen. Sen se kyllä osaa...hieno poika!
Hieno kisapäivä takana. Äimärautiolla oli 2-tason estekilpailut, joissa starttasimme Ranan kanssa 100cm ja 110cm. Tarkoituksena oli suuren ja kovan osallistuja joukon vuoksi saada vain hyvät radat alle ja päästä ajoissa viettämään äitien päivää kotiin. Mutta kisat venyivät kun tamma nappasi molemmista luokista ruusukkeet, se on kyllä huippu tyttö!
100cm verkka oli maneesissa ja Rana oli ihan ok, mutta hieman vetämätön. Rata oli onneksi isolla ulkokentällä, jossa Rana heräsi henkiin. Rata oli sujuva, mutta tamma ehkä oli enemmän se joka päätti mistä hypätään ja kuinka lujaa mennään. Kädet oli kyllä niin hapoilla metrin jälkeen. Mutta Rana hoiti homman kotiin puhtaalla hyvällä radalla ja nappasi itsellensä punaisen ruusukkeen.
Hyppykuvat (c) Ronja Vekki
Metrin jälkeen tamma pääsi levähtämään karsinaan, koska luokassa oli vielä kymmeniä lähtiöitä. Luokan loputtua kävimme noutamassa palkintomme, jonka jälkeen äiti otti nopeasti Ranan haltuunsa ja aloin kävellä 110cm rataa.
On mulla vissiin vähän liian iso hevonen, kun sille ei ylletty laittamaan edes ruusuketta päähän, vaan se oli pakko laittaa tuohon satulahuovan tarraan kiinni, hohhoijjaa :D
110cm verkassa otin vain parit hypyt ja lähdin radalle. Rata sujui hienosti, tein kaikki mahdolliset isot tiet, koska hain vain nollarataa ajasta välittämättä. Nappasimme hyvän nollan ja jäimme sijoihin kiinni, ja roikuimme niissä aivan luokan loppuun asti.
Niin hienosti nappasimme itsellemme 7.sijan. Pieni kenttähevonen osoitti taas että ei tuo tikkujen hyppely oo niin tylsää. Hieno kisapäivä!
Viikko sitten käytiin raskas, pitkä mutta hyvä kenttäkauden avaus Ypäjällä. Mutta sitä ennen muutama videopätkä ekoista kenttäreeneistä ulkona, kentällä mutta silti. Nämä siis Paavon treeneistä, joista olenkin kirjoittanut aikasemmin. linkki
Nyt sitten Ypäjään.. kyseessä oli siis lauantaina yksipäiväinen kilpailu. Starttasin alkuun tuttarin, ja parin viikon päästä Uusikaarlepyyssä starttaan suoraan Helppoa, jes!
Lähdimme perjantai aamuna ajamaan Ypäjälle, ja olimme 4-5 aikaan perillä. Ratsastin Ranaa kevyesti, se tuntui aika hyvältä mutta todella jäykältä pitkän matkustuksen jälkeen.
Illalla käytiin kävelemässä tuttarin maasto, joka ehkä vähän järkytti. Mitä useamman kerran sitä käveli, niin sitä vähemmän se järkytti. Joten kävelin maaston aika monta kertaa..
Lauantain kisapäivä alkoi aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen. Koulustarttini oli jo 8 aikaan. Verkassa Rana ei ollut parhaimmillaan, huomasi tamman kevätkiiman.. Radalle lähdin luottavaisin mielin, hieman varoen kuitenkin.
Rata meni ihan perushyvin, tamma oli tasainen ja teki kaikki mitä pyysin asiallisesti. Ravi olisi voinut olla paljon aktiivisempaa, mutta se nyt tuntuu olevan joka kouluradalla minun heikkous. Saimme radasta 63.3%
Kouluradan jälkeen lähdettiin vaihtamaan estekamppeet päälle. Käveltiin äitin kanssa esterataa kohti, äiti jäi taluttamaan tammaa ja kävin kävelemässä radan. Kävelyn jälkeen lähdin verkkaan. Verkka-alue oli aivan säälittävän pieni, oli niin ahdasta! Otin vain muutaman hyvän hypyn ja ilmotin olevani valmis hyppäämään radan.
Esterata meni aivan ongelmitta. Laukka oli sujuva, hypyt tasaisia ja hyviä. Nappasimme siis nollaradan ja varmistimme itsemme iltapäivän maastoon.
Rana pääsi levähtämään esteiden jälkeen karsinaan pariksi tunniksi. Pian kuitenkin kytkin paukkuliivin satulaan kiinni ja olimme valmiina maastostarttiin. Fiilis oli huikea, jännitti taas aivan kauheasti mutta hevonen tuntui todella hyvältä. Verkassa otin muutamia hyppyjä, mutta enemmän taistelin jalan suonenvetoa vastaan. Pitäs muistaa juoda paljon enemmän ennen maastoa, kerta mulla nykyään melkein joka maastoverkassa/radalla alkaa vetämään jalasta suonta. Se pikkusen vaikeuttaa ratsastamista :D
Lähdimme kuitenkin hyvällä fiiliksellä maastoon. Ranalla oli hyvä veto päällä ja se suoritti kaikki tehtävät mutkitta, ennen vettä olevalle sianselälle pistin aika paljon painetta, sillä tiedän että sellainen tehtävä tuottaa Ranalle vaikeuksia. Pääsimme maaliin puhtaasti, otin vähän aikaa mutta se oli ihan järkevä ratkasu pohjien takia. Nurmikohdat petti aika pahasti alta pois...
Lopputuloksissa olimme 8/29 ! Ei paha tämän kauden ekoiksi kenttäkisoiksi :)
