Kaulanarulla + maastakäsin Ranan ja Papun kanssa

Tänään pyörittelin pitkästä aikaa molemmat hevoset kaulanarulla. Olin aika yllättynyt molemmista positiivisesti. Kummatkin toimivat varsin hyvin ja olivat kuulolla kokoajan. 

Maastakäsin huomasi taas kuinka erillätavalla Papua ja tammaa pitää käsitellä. Papu on maastakäsin rauhallinen mutta todella herkkä avuille, ja poni tarjoaa kokoajan uusia asioita sekä se on nopea reagoimaan.

Papu on selästäkäsin yllättävän tasainen. Molempiin suuntiin painoi selkeästi sisällepäin, joten jumppasin sitä väistöjen avulla pois sisäpohkeen päältä. Pikkuhiljaa poni alkoi kuuntelemaan sisäpohjettakin paremmin ja teiden ratsastus onnistui paljon paremmin ja käännöksistä sain pyöreitä.

Laukassa aivan huomasin kuinka herkkä Papu on istunnalle, jos yhtään horjahdin väärään suuntaan niin Papu reagoi siihen puottamalla raville tai kadottamalla tasapainon. Ruuna on niin tosissaan aina kun mennään vain kaulanarulla, joten se pakottaa minutkin keskittymään aivan täysin siihen hommaan. Mahtavaa että tuo poni välillä muistuttelee mua asioista eikä vain anna mun horjua ja keikkua puolelta toiselle.

Laukassa Papu oli vanhan kaavan mukaan parempi ja tasaisempi kuin ravissa. Se keskittyi kokoajan eikä vaihdellut pään asentoa joka askeleella. Raviin pitäisi saada sama tasaisuus mitä laukassa on nyt, reeniä reeniä!

Maastakäsittelyn aloitimme taas samallatavalla kuin jokakerta, nimittäin Papun lempi tempulla. Pusulla, jota se tarjoaa joka päivä ainakin satakertaa. 

Tämän venytyksen jumppasin vain kerran, enkä muutenkaan ole tuota enää paljoa tehnyt. Suojellen Kirjavan etujalkoja.

Seuraavaksi tein väistö/venytys yhdistelmää. Etupään tulisi pysyä mahdollisimman paikoillaan ja takapää pyörii etupään ympäri ottaen laajoja ristiaskelija. Kun poni väisti vain äänellä ilman kosketus apua niin pyysin pysähtymään. Venytin ja palkkasin. 

Tuolla tehtävällä huomasi kuinka tuo poni reagoi nopeasti ja on ketterä jaloistaan.

Tosikkoponin jälkeen hain Ranan tarhasta ja vaihdoin heti asennetta hieman humoristisempaan. Rana on aina ollut näiden hommien suhteen vähän hidas ja se tarvii paljon kehuja ja selkeitä apuja. Olen vain todennut että Rana 13v  joka on vähän "liipalaapaluu" koko homman kanssa niin oma asennekkin saa olla vähän rennompi. 

Pääasia että teemme yhdessä vähän erinlaisia hommia eikä aina vain satuloida ja treenata hikinaamassa.

Rana tuntui niin laivalta nopean ja pienen Papun jälkeen että oikeasti enemmän vain nauratti. Rana oli hidas käynnissä mutta hölkkään siirtyessä se jopa vähän innostui. Se oli kokoajan kuitenkin hyvin kuulolla ja kääntyi todella hienosti. Jarrut oli ehkä vähän hitaat mutta toimi kuitenkin.

Tamma oli kuitenkin kokoajan älyttömän positiivinen ja sen moottori pyöri joka kierros paremmin ja paremmin. Se ei jännittynyt kertaakaan vaan liikkui lepposasti ja letkeästi.

Ranan kanssa menin vain ravia kentän keskeneräisen pohjan takia. Ranalla on senverran enemmän painoa ja voimaa laukassa että tuohon murske pohjaan ei kaivata nyt ylimääräsiä monttuja. Hiekat ja kivituhkat saadaan tuota pikaa levitettyä joka jälkeen Ranakin pääsee laukkailemaan kentälle.

Maastakäsin hommasta tamma tykkäsi aivan kauheasti. Hidas se oli reagoimaan mutta yritti ja teki kokoajan kaikki asiat mitä pyysin. Se oli kiinnostunut ja seurasi ohjeitani korvat tötteröllä.

Tamma oli niin ylpeänä ja mielissään kaikista kehuista mitä sille annoin. Ihana nähdä kuinka tuostakin oman arvontuntevasta akasta muuttuu kuin pikkulapsi.

Pitää muistaa tehdä Ranankin kanssa näitä harjotuksia useammin kerta se selkeästi tykkää touhuta nuita hommia.