Vividan matka meille

Edellisestä postauksesta huomasittekin että meillä asuu nykyään shetlanninponi tamma Vivida.

Mietimme laidastalaitaan eläimiä, että mikä olisi Papulle hyvä kaveri kun Rana lähtee syyskuussa Ruukkiin.

Päädyimme kuitenkin hassujen mietintöjen jälkeen shetlanninponiin. Tuttujen kautta äiti soitti shettiskasvattajalle Siikalatvaan, josta perjantai-iltana haimme yksi vuotiaan tamman.

Vivida ei ollut koskaan matkustanut mihinkään, joten otimme Papun matkustuskaveriksi.

Siikalatvassa purimme Papun ulos ja haimme Vividan laitumelta. Tamma vähän vikuroi alkumatkasta, mutta reipastui kun muu shettislauma katosi näkyvistä.

Pieni shokki varsalle oli Papu joka seisoi meidän trailerin vieressä. Isomahainen lehmä, Apua!

Vivida rentoutui kun se näki Papun olevan ihan lunkityyppi, ponit haistelivat ja vinkuivat jonku aikaa. Lastasimme Papun, niin että tamma näki. Tämän jälkeen aloimme lastata Vividaa. Voin sanoa ettei se ollut helppoa! Lopulta päädyimme ratkasuun, jossa minä äitin kanssa houkuttelin kaura-astian kanssa varsaa ja iskä ja talon mies voimalla työnsivät Vividaa takapäästä. Kun varsa sai kaikki jalkansa lastaussillalle, niin se käveli reippaana tyttönä rauhassa sisälle. 

Jäin matkaksi vinkkaan ponien kanssa. Vivida yritti pari kertaa kääntyä ympäri, hypätä puomin yli ja peruutella. Kerran piti jokaisesta tempauksesta huomauttaa eikä tamma yrittänyt niitä enää uudestaan.

Kotona olimme aika myöhään. Purimme ponit ulos ja Papu johdossa kävelimme tarhaan. Rana sai jonkun hevosmaisen typerän sekokohtauksen ja näytti siltä että se tulee Papun ja Vividan tarhaan. Olihan se isolle hevoselle aika järkytys kun kääpiöponi saapui taloon ;)

Hevoset vähän aikaa vinkuivat ja pörräsivät. Vivida tutustui tarhaan ja otti Papun samantien kaverikseen. Oli jotenkin aivan liikuttava kun Vivida touhusi joka välissä eripaikassa tarhaa, niin Papu tallusti aina perässä. Ihana poni <3

Laitoin ponien tarhaan paljon pikkukasoja heinää ja jätin koko porukan yöksi ulos. Kävin yöllä vielä tarkistamassa tilanteen. Ponit söivät samasta heinäkasasta ja Ranakin oli jo alkanut ihan kunnolla nukkumaan.

Aamupäivästä lähdin ratsastamaan Ranalla poikaystävääni vastaan, jonka kanssa palasimme meille ja otimme Papun pois tarhasta. Äiti jäi Vividan kanssa hengailemaan tarhaan. 

Laitoimme Papukin nopeasti kuntoon, ja lähdimme Jullen kanssa ratsastamaan tielle. Kävimme pikkulenkin, ihan vain että Vivida saa alkaa tottumaan olemaan yksinkin.

Alussa Vivida oli juossut ympäri tarhaan ja kiljunut kavereiden perään, mutta kun iskä nakkasi varsalle heinää niin tilanne rauhottui. Ponilla on kaikki hyvin niin kauan kun sillä on ruokaa.

Niin reipas varsa!

Eilen iltapäivästä otin Vividan yksin ulos tarhasta ja taluttelin pihalla. Siinä se sai parit ponihömppä kohtaukset ja heitteli vähän takapäätä. Naurua pidätellen pyysin ponia rauhottumaan ja vein sen pellolle. Annoin sen syödä ensin, jonka jälkeen se käveli niin kauan vieressäni että se rauhottui, jonka jälkeen sai taas syödä. Toistojen jälkeen talutus onnistui todella hienosti, reipas vauva !

Ensimmäisen onnistuneen oppitunnin jälkeen vein Vividan taas tarhaan Papun kanssa. 

Menin hetkeksi hengailemaan ponien kanssa. Papu sai Vividan innostumaan krokseistani. Varsa juoksi kroksi suussa ympäri tarhaa, voi luoja tuo poni on ihana. Se on niin kiinnostunut kaikesta, rohkea ja reipas. Koirista se on kiinnostunut kauheasti. Vivida myös ravaa vieressäni jos minä juokse, ja jos otan laukka-askelia niin poni alkaa revittää ympäri tarhaa.

Viime yön koko porukka oli tallissa yötä kovan sateen ja ukkosen vuoksi. Talliin meno ei ollut yhtään pelottavaa ja karsinassaki oli mukavaa olla kun isoveli oli vieressä. Aamulla Vivida halusi kävellä ensimmäisenä ulos, ja matka tarhaankin sujui jo niinkuin ammattilaisella.