Eilen illalla käytiin Papun kanssa maneesissa reenailemassa kaulanaru juttuja, kiitos Marjutille joka uhrautui kameran kanssa mukaan.
Mentiin alussa aivan perusjuttuja, paljon eteenpäin liikettä, siirtymiä, ympyröitä ja isoja teitä. Papu tuntui senverran hyvältä että vaadin vähän enemmän ja pyörittelin sitä pikkuvolteilla, ja vaihdoin toiselle voltille laukanvaihdon avulla. Mahtava poni :)
Siitä on tullut niin mukava ratsastaa ilman päävermeitä, voisin jopa sanoa että luotan siihen enemmän ilman rautaa suussa.
Ja varmasti joku ihmettelee, että miksi käytän satulaa kun menen kaulanarulla. Niin se johtuu siitä että istun paljon paremmin tuon vaikea liikkeisen ponin kyydissä, joten painoavut menee paremmin läpi. Lisäksi Papu on todella herkkis omasta selästään. Se ei tykkää yhtään jos sillä menee ilman satulaa, se vain hömpöttää ja laiskottelee. Se ei edes halua liikkua kunnolla ilman satulaa.
Kun ponilla on satula selässä, niin se on selvä merkki että nyt tehdään töitä.
Olen myös erittäin tyytyväinen Papussa siihen että se on oivaltanut tuon pään korkeuden säätely homman. Elikkäs pystyn vaatimaan liikkeessä omalla istunnallani sen päätä alas päin rennommaksi. Mutta kuitenkin jos haluan koota esimerkiksi laukkaa voltilla niin se nostaa kaulaakin vähän ylöspäin, myös minun käskystä, ei vain luonnostaan. Hyvä Papu :3
^pyydän sitä laskemaan kaulaa.
^alan koota sitä
^tuosta muodosta se kääntyy takajalkojen päälle todella hyvin, ja pystyn teettämään siltä hienosäätö hommia esimerkiksi voltilla.
^kun tehtävä on suoritettu, se saa taas rentouttaa kaulaa ja venyttää askelta.
Marjut rakensi meille kilttinä tyttönä muutamia tehtäviä...
Tässä vielä pieni kooste eilisestä reenistä :)