Ratsastushistoriani

Toteutan yhden teidän lukijoiden toivoman postauksen. Ratsastusurallani on ollut niin monenlaista ratsua, ylä-ja alamäkiä, huikeita saavutuksia, pelkoa ja itkua. Silti jokin sisälläni haluaa minut aina takaisin satulaan, se on tahto. Tahto oppia kaikki hevosista, tahto ymmärtää, tahto oppia ratsastamaan niin hyvin kuin mahdollista. Satulassa istuminen on ollut elämässäni nyt n. 11-vuotta ja se tulee jatkumaan koko elämäni, siitä olen varma !

Kaikki alkoi siitä kun äitini kysyi minulta tahtoisinko jatkaa syksyllä tanssin parissa. Vastaukseni oli " Äiti voin jatkaa jos sinä tahdot. " Tämän jälkeen äiti kysyi mitä sitten tahtoisin alkaa harrastaa. Vastasin " Hevoset on ihania "

Äiti soitti Artsille, ( Äitin nuoruuden tanssipari ) että olisiko tilaa alkeiskurssilla. Samana iltana kruisasimme ABC-tallin pihaan ja pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan ratsastuskoulun hulinaa. Vaahtosammutin kokoni vuoksi pääsin pomppimaan lättäsatulan päälle, jonka alla tikitti musta shetlanninponi, Jörö ! Tällä pippurisella ponilla ratsastin varmaan kaksi vuotta ennen kuin pääsin ihan "oikean hevosen" selkään. Suoraan pienestä shetlanninponista vaihdoin suureen valkoiseen Vompatti-hevoseen, kyllä tais pikku_minää_vähän pelottaa ;)
Ratsastuskoulu ajat ABC-tallilla oli ja meni. Talli lopetti ratsastuskoulu toimintansa ja vaihdoin äitin läksytyksestä viereiselle tallille, Virpitallille. Suoraan sanottuna siinä tallissa minua ei hetkauttanut mitkään muut kuin Ramo (kirjava shettis) sekä Pihla, joka oli ABC-tallilta jo ennestään tuttu. Virppareilla en ratsastanut kuin vuoden, kunnes menin erään tytön tunneille. Ratsastin siis tytön omalla kisaponilla, ja tyttö piti minulle tuntia kerran viikossa. Tämäkin poni oli ABC:n ratsastuskoulun ex-tuntsari, joten oli minulle entuudestaan tuttu. Tytön tunneilla kuljin sen seuraavan vuoden.

Ratsastuskoulu rymäkän jälkeen alkoi ikimuistoisimmat hetket minun ratsastushistoriassani. Sain kaksi OMAA hoitoponia, ja aloin kulkemaan Tanjan (nykyisen valmentajani) valmennuksissa pienellä Cherry ponilla.
 Nämä kaksi hoitoponia olivat siis ABC-tallilla, joka oli tuolloin yksityistalli. Ponit olivat (yllätys yllätys) shettiksiä. Wintteri ja Urda. Kävin alussa vain kerranviikossa hoitamassa ja liikuttamassa ponit, mutta loppujen lopuksi juoksin ponien luona tiistaisin ja torstaisin.
 Wintteri oli hieno ja superkiltti, jolla ajettiin kilpaa ja ratsastettiin. Itse en kertaakaan ajanut ponia, mutta ratsastin reippaasti. Wintsku oli aivan uskomaton tapaus, se teki aina mitä pyydettiin. Ratsastaessa ei änkyröinyt vaan totteli nöyrästi pientä ratsastajaansa. Hoitaessakin poni oli niin kiltti, en ole vieläkään tavannut niin kilttiä ja nöyrää shetlanninponia kuin Wintteri !

                                                                                                 moi olen aina ollut varsin söpö ::))))

Urda oli taas ää tulee itku niin ihana poni. Se oli kuin pieni arabi, aivan ihana. Ei ikinä tehnyt mitään pahaa kellekkään. Tämä pikku tamma oli vain talutusliikunnassa, mutta se ei minua haitannut. Pelkkä ponin kanssa oleminen riitti minulle. Urda halusi aina hönkiä naamaan, nuolla käsiä ja halia. Ponilla oli kokojan kaviokuume päällä, ja se jatkuikin monta vuotta minun hoitoajan jälkeen... Tätä ponia minulla on niin ikävä, se oli niin ihana :')

Cherryponi oli taas aivan eri maalta kuin Urda ja Wintteri. Se oli suoraan sanottuna niin vee ittumainen välillä että huhheijaa.. Sen ponin selässä ei todellakaan voinut nukkua ! Hoitaessa se oli kyllä kiltti, mutta ratsastaessa lähti kuskaamaan aina kun siihen oli mahdollisuus. Tämä poni kyllä opetti mut niin topakaksi ratsastajaksi ! Valmentauduin kahdesti viikossa Tanjan valkoissa. Koulua päästiin kilpailemaan heC ja esteitä hurjat 70cm asti !

Tähän aikaan Wintteri myytiin jonnekkin eteläsuomeen ja Urda meni sen omistajien pihatallille asustelemaan. Vähän aikaa minulla oli vain Kirsikka ratsuna, mutta sainpahan keskittyä vain siihen änkyrään. Pääsin kuitenkin Urdan omistajien kotitallille hoitelemaan Urdaa sekä paria kilpahevosta mitä siellä oli. Ihana yllätys oli se, että sain kuulla että Urdan omistajilla oli joku toinenkin shettis, joka tulisi minun hoidettavaksi kotipihatallille !
 Sillon Big-Drico asteli elämääni. Tämä harmaan kirjava äkäinen ravi/ratsu shettis sulatti kyllä sydämeni niin pahasti kuin vaan voi :D Sain ratsastaa sillä niin paljon kuin halusin. Rikon kanssa oli alkuakoina niin paljon itkua että meinasi aivan vihaksi pistää. Mutta jotenkin me saatiin hyvä yhteinen sävel. Poni jopa alkoi höristä minulle kun kävelin kohti tarhaa ! Riko aika oli aivan ihanaa, tuntui siltä kuin olisi ollut omatalli, joka oli täynä omia pikkuisia poneja :3

                                   Big-Drico + minä :D

     Big-Drico + minä (huomatkaa raippa ! ;) )

                     Big-Drico

              Urda

                 Urda + supersöpömä ! :D

               Urda + mä :D

           Urda + mä

       
            Urda + mä


Jossain vaiheessa änkyrä kilpaponi Kirsikkakin tuli tuonne pikkutallille asustelemaan, silloin minulla oli vielä enemmän tehtävää, mutta se ei mua väsyttänyt, päinvastoin :D

Aika kului ponien kanssa ja ajoin Rikolla myös poniravikortin :)

Kirsikka palasi takaisin Terapiatalli Bonazaan ja suunnilleen siihen aikoihin Bonazaan tuli kaksi raakelia pikkuponia Unkarista. Lydia ja Rudi. Valmentajani sanoi että minun tulisi alkaa ratsastamaan poneilla hänen valvonnassaan. Lydia oli valkoinen kaunotar, jolla oli ratsastettu jonkinverran. Hoitaessa Lydia oli vaikea..
 Lyytistä en niin paljon välittänyt, mutta ratsastelin ponilla aina sillontällön.

HUOMMM ! Noissa kuvissa näkyy noita päivämääriä ja vuosia, ne ovat vääriä. Älkää siis seuratko niitä :D

Toinen poni Rudi oli taas aivan erinlainen kuin Lyyti. Ruuti oli avoin, huomionkipeä ja ruma pikku ruipelo :D Tykkäsin tästä ponista aivan hirveästi ! Se oli kuuma raketti ratsastaa, mutta ihana sellainen :)

Kasvoin Rikolle jo niin pitkäksi eikä aika riittänyt juosta joka päivä kahdella eritallilla hoitamassa neljää eri ponia, joten piti haikein mielin unohtaa Rikon ja Urdan hoito. Aloin keskittyä Rudiin, tähän veikeän näköiseen pikkuponiin, joka oli tuolloin myytävänä.
 Moni ihminen kävi katsomassa Ruutia, varsinkin ratsastuskoulun pitäjät. Kuka ostaisi ratsastuskouluun neljä vuotiaan kokemattoman pikkuponin...? Ratsastin Rudia monen ostajahalukkaan edessä, mutta ratsastin niin, että Ruuti näytti täyshullulta, vaikka se silloin toimi jo minulla aika hyvin. Itkin päivät ja mietin sitä että Ruutille löytyisi ostaja, niinhän se löytyikin.. Nimittäin tallinomistajat ja minä, me olimme Rudin uudet omistajat :) Rudi kulki pari kertaa viikossa ratsastusterapiassa, ja muuten minä treenasin sitä. Olin niin onnellinen ! Ei todellakaan hyvä ensiponi, mutta Tanjan silmienalla kehityimme hurjaa vauhtia !
 Aloin kilpailla Ruutin kanssa. Esteillä pääsimme 80cm asti ja koulua menimme heB:hen. Ruuti ei todellakaan ollut kouluponi, mutta esteitä se rakasti :)

Tässä on kuvia aivan alkuajoilta:

Ja tässä Ruutin ja minun "viimeisiltä" ajoilta :)

Ruuti opetti mulle niin paljo, sen kanssa vietin niin paljon unhotumattomia hetkiä, joita ajatellessa tulee kyl tippalinssiin. Ruuti oli tosiaan vain 130cm, joten se oli minulla ihanat kaksi vuotta, kunnes kasvoin sille liian suureksi. Onneksi sitä ei tarvinut myydä kauas pois vaan se jäi Bonazaan erään pikkutytön kisaponiksi. Tämä tyttö saa aivan ihania aikoja Ruutin kanssa, siitä olen varma :)

Ruuti ajoista on nyt reilut kaksivuotta, nimittäin kesällä 2010 elämääni tuli teille jo entuudestaan tuttu lehmänkirjava Paparazzie  !