keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Päivä kotona ponien kanssa

Viikonloppuna mulla oli Ruukissa viikonlopputalli, jonka vuoksi en oo postaillu. Ei ole ollut materiaalia ja iltaisin väsymys on mennyt tietokoneen edelle. Tänään pääsin aikaisin kotiin viettämään yhden yön, ja huomenna aamulla suuntaan takaisin opiskelun pariin.
Käytiin äitin kanssa tänään päivällä ostamassa Hööksiltä Vividalle uudet päitset kun perkeleen ketku Papu repii varsaa pitkin tarhaa päitsistä, jonka vuoksi vanhat menivät niin huonoon kuntoon ettei niitä voi enää käyttää. Vauvalle lähti mukaan myös vihreä poni fleeceloimi pinkeillä kanttinauhoilla ja ihanalla "my little monster" tekstillä, apua ihana omistaa pikkuponi!


Mulla on ensvuonna koulussa kankinäyttöjä ja muutenki mun pitäs ruveta harjottelemaan Ranan kanssa kangilla menoa, joten puhuin valmentajani kanssa kankien ostosta ja ostimme Ranalle kankisuitset ja uudet ruskeat treeni fleecepintelit. Eikai se auta ku alkaa opettelemaan nuillakin menoa, nyt kyllä tuli niin kauhea motivaatio kouluratsastusta kohtaan. Huippu päästä taas oppimaan uutta tamman kanssa :)


Ennen shoppailureissua kävin ratsastamassa Papulla. Olin kyllä pelkkää hymyä koko tyttö kun ratsastin pikkukirjavalla kotipihastamme kohti metsäreittejä. Ratsastuslenkillä siirsin ponin raviin ja ravasin sillä pikkupätkän. Poni ravasi samanlaista ravia kun parivuotta sitten kansallisissa estekisoissa ennen lähtömerkkiä. Meinas oikeesti itkutirahtaa, aivan ihana poni.





Iltatallissa otin Vividan käytävälle, harjasin, nostin ja naputtelin kaviot. Tamma käyttäytyi mallikkaasti ja oli oma suloinen itsensä. Papun jalka oli kylmäyspatjassa n.15min iltatallin aikana. 
Äiti on nyt joka ilta viettänyt aikaa Artun kanssa, ja nyt äiti tuli neuvomaan miten mun kannattaa olla Artun kanssa. Menin Ranan karsinaan, jossa Arttu nyt asustaa kun Rana on Ruukissa. Menin karsinan keskelle istumaan ja puhuin kanille joka alkoi loikkia ja pomppia mun ympäri. Arttu oli selvästi niin ilonen kun ihminen tuli sen seuraksi. Kani hyppäsi mun syliin ja näykki mun takin hihaa mutta ei koskenut hampailla yhtään paljaaseen käteen, se ei ole kyllä koskaan purrut ihmistä käteen. 
Lopulta makoilin karsinan pohjalla ja naureskelin ja rapsuttelin kania joka loikki minun päälläni ja ympärilläni. Aivan ihana pieni persoona <3
Saimme Vividasta vauvakuvia, voi herranjumala katsokaa kuinka suloinen tuo neiti on ollut pikkuvarsana,..







7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


ihania kaikki ja kesääää

Anonyymi kirjoitti...

Vivida <3 ihania vauvakuvia

sohvi kirjoitti...

:)

jenska kirjoitti...

Voi ei noi Vividan vauvakuvat! ♥ Ei noin söpöjä otuksia voi olla olemassa :')

sohvi kirjoitti...

haha niinpä :3 <3

satulainen kirjoitti...


on sulla paljon eläimiä,kuka on eniten opettanut sinua eläinten kanssa olemiseen ja ketä eläinihmistä ihailet?

sohvi kirjoitti...

meillä on kotona kaksi koiraa,kolme hevosta ja kani.Kaikki valmentajat ja äiti !