Papun jalka on ollut aivan loistavassa kunnossa. Poni on mennyt maastossa jo pitempää pätkää ravia ja ottanut hienoja laukkapätkiä. Ratsastukseen olen käärinyt molemmat etujalat napakasti pinteleillä, niin että jänteet on tukeutunut kunnolla. Ratsastuksen jälkeen poni on saanut kylmäyspatjan jalkaan ja saanut herkutella vihreää irti pihalla.
Eilen ratsastin ponilla kentällä (joka valmistuu tuota pikaa) toista kertaa ns. kunnolla. Papu katsoi ihmeissään kun laitoin saappaat jalkaan kun olin satuloinut sen. Aivan niinkuin ennen vanhaan! Ei enää kumpparit jalassa käyntiä metsään.
Kävelin kentällä löysällä ohjalla, ja pyysin ponia heti alusta asti käynnissä liikkumaan. Takapää lähti toimintaan yllättäen hyvin, ja poni polki rytmikästä käyntiä eteenpäin.
Kun otin ohjat käteen käynti tössähti samantien. Papu muuttu hitaaksi ja painavaksi ohjalle. Jäin itse aivan liian hitaaksi pohkeen kanssa. Aloitin uudestaan, nakkasin ohjat pois ja ratsastin käynnin kuntoon. Ohjat käteen kerätessä säilytin napakasti käynnin ja pidin käden todella kevyenä. Näin sain käynnin toimimaan samallatavalla kuin löysillä ohjilla.
Ravissa poni liikkui alusta asti yllättävän hyvin. Oikea lapa liikkui hitusen ahtaammin, varovasti jumppailin sitä samalla kun taivuttelin ponia.
Papulla oli motivaatio aivan kympissä, se tuntui todella hyvältä, miettii kuinka pitkä tauko edellisestä kunnon ratsastuksesta on.
Laukassa huomasi että tuota askellajia ei olla työstetty aikoihin kunnolla. Joka laukka-askeelta paketti alkoi muodostua paremmaksi. Pikkuhiljaa laukka alkoi rullata ja Papukin tajusi että se sai luvan laukata vähän pidempää pätkää. Tuli aivan mahtava fiilis, eihän tuo pihapallero ole taitojansa mihinkään kadottanut. Aivan super poika :)
