sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Puhelimen tyhjennys

Sain vihdoin nakattua puhelimesta kuvia koneelle, joten ajattelin kertoa kuvien avulla vähän kuulumisia.


Sairaala rumpa oli hevostelulle pakollinen tauko. Pahinta oli ajatella hevosia kotona, kun ei päässyt itse hoitamaan niitä, Ranan liikutus jäi vähälle (mutta onneksi tiesin heti Ranalle sopivan ratsastajan, kiitos vielä Annille) Vanhemmilleni, veljelleni sekä hänen tyttöystävälle Annikalle myös suuri kiitos hevosten hyvästä huolehtimisesta.


Sairaalasta kotiin päästyä tästä kaverista tuli maailman paras sairastuskaveri! Se ei muiden herätyskellojen soidessa kääntänyt kun kuonon minuun päin ja tyytyväisesti jatkoi unia. Se koko sairastelun ajan kulki minun mukanani sänky,vessa, sohva,keittiö väliä. Uskollinen laiska pieni Hercules !


Osastolta päästyäni tallihommat ja ratsastus oli kiellettyä mutta voi kuinka ihanalta voikaan tuntua pelkkä hevosten katselu ja niiden rapsutus! Oman voinnin mukaan pikkuhiljaa siirryin kentän laidalle opastamaan Annia Ranan kanssa sekä iltaisin auttamaan äitiä iltatallissa.


Nyt oon päässyt hyvinkin ratsastamaan ja tänään sain tiedon hyppäämis luvasta, jospa sitä huomenna ottaisi muutamia pieniä pomppuja...


Vividalle sairaslomani teki hyvää, se ei nimittäin liikkunut ollenkaan. Se sai vain hengailla ja miettiä oppejaan. Joku pala sillä loksahti lomalla päässä paikalleen, nimittäin niinkuin edellisessä postauksessa kerroin niin varsasta on tullut todella hyvä ajaa!


Onhan sitä niin onnellinen kun on tämä hullu ihana harrastus, tai no kai sitä tässä vaiheessa voi sanoa jo elämäntavaksi? ;)

LINKKI

Eilen vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja alkoi jopa vähän jyristä ja salamoida, joten napsin hevoset sisään syömään päiväheinät. Kirjava tietenkin keksi juuri tuossa tilanteessa livistää portista, jäädä ensin pihalle syömään ruohoa, ja kun koitin tuota hakea niin karkasi kiitolaukalla laitumelle.
Onneksi talossa on paimenkoira joka kävi hienosti käskemässä karkulaisen sateesta talliin. Oli hauska näky kun poni ravaa talliin reipas pieni koira perässään, fiksuja eläimiä!  Kyllähän tuo poni on niin hölmöläinen, mutta silti niin rakas.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...



miten selkä nyt?

sohvi kirjoitti...

hyvässä kunnossa :) tänään otin jo pitkästä aikaa ranan kanssa hyppyjä!