Sateisen illan videopostaus!

Tässä nopeasti tehty videokooste tästä illasta. Joku päivä teen ajan kanssa vähän paremman :'D

Laittakaahan kommenttia tulemaan millasta videopostausta te toivoisitte.


LINKKI



Puhelimen tyhjennys

Sain vihdoin nakattua puhelimesta kuvia koneelle, joten ajattelin kertoa kuvien avulla vähän kuulumisia.

Sairaala rumpa oli hevostelulle pakollinen tauko. Pahinta oli ajatella hevosia kotona, kun ei päässyt itse hoitamaan niitä, Ranan liikutus jäi vähälle (mutta onneksi tiesin heti Ranalle sopivan ratsastajan, kiitos vielä Annille) Vanhemmilleni, veljelleni sekä hänen tyttöystävälle Annikalle myös suuri kiitos hevosten hyvästä huolehtimisesta.

Sairaalasta kotiin päästyä tästä kaverista tuli maailman paras sairastuskaveri! Se ei muiden herätyskellojen soidessa kääntänyt kun kuonon minuun päin ja tyytyväisesti jatkoi unia. Se koko sairastelun ajan kulki minun mukanani sänky,vessa, sohva,keittiö väliä. Uskollinen laiska pieni Hercules !

Osastolta päästyäni tallihommat ja ratsastus oli kiellettyä mutta voi kuinka ihanalta voikaan tuntua pelkkä hevosten katselu ja niiden rapsutus! Oman voinnin mukaan pikkuhiljaa siirryin kentän laidalle opastamaan Annia Ranan kanssa sekä iltaisin auttamaan äitiä iltatallissa.

Nyt oon päässyt hyvinkin ratsastamaan ja tänään sain tiedon hyppäämis luvasta, jospa sitä huomenna ottaisi muutamia pieniä pomppuja...

Vividalle sairaslomani teki hyvää, se ei nimittäin liikkunut ollenkaan. Se sai vain hengailla ja miettiä oppejaan. Joku pala sillä loksahti lomalla päässä paikalleen, nimittäin niinkuin edellisessä postauksessa kerroin niin varsasta on tullut todella hyvä ajaa!

Onhan sitä niin onnellinen kun on tämä hullu ihana harrastus, tai no kai sitä tässä vaiheessa voi sanoa jo elämäntavaksi? ;)

LINKKI

Eilen vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja alkoi jopa vähän jyristä ja salamoida, joten napsin hevoset sisään syömään päiväheinät. Kirjava tietenkin keksi juuri tuossa tilanteessa livistää portista, jäädä ensin pihalle syömään ruohoa, ja kun koitin tuota hakea niin karkasi kiitolaukalla laitumelle.
Onneksi talossa on paimenkoira joka kävi hienosti käskemässä karkulaisen sateesta talliin. Oli hauska näky kun poni ravaa talliin reipas pieni koira perässään, fiksuja eläimiä!  Kyllähän tuo poni on niin hölmöläinen, mutta silti niin rakas.

Kärryponi Vivida

Vividan ajo-opetus on edistynyt huikeasti. Ponia ajetaan pari kertaa viikossa kevyitä lyhyitä lenkkejä, niin että on mukavaa ja kunto vähän kasvaa. 

Vivu on aivan älyttömän hyvä ajaa jo tässävaiheessa, se on kevyt suustaan, todella reipas. Toimii helposti pelkillä ääniavuilla. Se tarjoaa itse ravia ja sillä on lennokkaat liikkeet, ei niin järkyttävän tikittävät mitä yleensä shetlanninponeilla näkee.

Ensi kesänähän tämä tyttö saa jo juosta kilpaa, kuskeistakin on jo puhuttu ;)

Ajoreissut on tehty pääosin yksin, jotta tamma heti tottuu että ei ole aina vetohevosta edessä vaan pitää uskaltaa mennä itse ensimmäisenä. Ollaan myös käyty lenkillä niin että minä olen ajanut ja äiti on ratsastanut Papulla mukana, mutta tässäkin huomasi kuinka Vivu pyrki johtoponiksi, ja sehän on raviponille hyvä merkki!

Toivekuvat

Hassu kuva Papun,

 Vividan 

 Rhanan kanssa

Onko tää kenguru vai mikä? 

Paras kuva Papun kanssa 

Mahdotonta sanoa parasta kuvaa, mutta tykkään tästä!

paras kuva papusta
 (taas mahdotonta sanoa yhtä parasta, mutta tässä poni näyttää hienolta! :) 

muista eläimistä kuvaa

korkein hyppäämäsi este jos siis on kuvaa siitä (ei ole kuvaa, mutta tässä Ranan kanssa 120cm radalla Äimäraution kisoissa)

kuva kouluradalta

Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Ihana muisto

Laama 

Kaikki hepat saamassa kuvassa

Tunnelmallinen kuva

Ikävä

Onni

Ilo

Suru

Hauska kuva

Taukoa hevostelusta + toivekuvat

Heissan, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää uudesta bannerista! Käykäähän tutustumassa TÄHÄN blogiin.

Tosiaan blogi on ollut tauolla mun heikon terveydentilan vuoksi, kuulostipa järkyttävältä.

Olin Oulun terveysasemalla osastolla muutamat yöt viime viikolla valtavan oksentelun, selkä-ja pääkipujen ja heikkouden vuoksi. Kaikki tuo p*ska johtuu yhdestä turhasta selkäydinpuktiosta joka minulle tehtiin, johon ei auttanut veripaikan laitto eikä särkylääkkeet. Nyt tosiaan selkä on yhtä taipusa ku paskatalikko. 

Mutta nyt tosiaan olen jo kotiutunut hyvinkin sairaalasta mutta ratsastus ja fyysisen työn kieltoa on ainakin torstaille asti, jolloin mulla on uudet selän kuvaukset ja katsotaan onko kuvat parantunut edellisestä. Hope so! Pitäkäähän peukkuja. 

Hepat on tosiaan ollut pakostakin kevyemmällä liikutuksella. Vivida on käynyt vain kävelylenkeillä talliapulaisten kanssa, Papu on lenkkeillyt äitin ja Annin kanssa ja Rana on hölkkäillyt liinassa ja Anni on harjotellut sen kanssa selästäkäsin. Suuri kiitos Annille heppojen hyvästä hoidosta. 

Toivottavasti toivun tästä siihen malliin että kerettäisiin Ranan kanssa vielä johonkin starttiin tälle kautta.. 

Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Ajattelin toteuttaa toivekuva postauksen jos tulee tarpeeksi vain toiveita. Piristäkää tämän saikkulaisen elämää ja laittakaa toiveita kommettilaatikkoon niin värkkään jonkun kivan kuvapostauksen.