Mahtava kausi takana, hienoja ratoja, mukavia reissuja, valtava määrä kokemusta saatu ja Papu osoitti kauden aikana mihin kaikkeen se pystyykään.
Jokaisella esteradalla se yritti parastaan ja pelasti ratsastajansa vaikeista paikoista. Se pysyi rauhallisena vaikka minä stressaannuin. Se ylitti jokaisen esteen, se ei kieltäytynyt kertaakaan.
Rataesteillä se suoritti paremmin kansallisten kilpailujen radat kuin alueradat. Se on isojen kisojen poni, vaikka melkein jokaisista kisoista napataan puomeja alas niin siltikin se hyppää radat hyvin. Ja kun mehän ei olla ratsukko joka hakee ruusukkeita ja voittoa. Haemme mukavia ja hyviä suorituksia ja pidämme hauskaa. Se on meille tärkeintä, sillä tuo poni nauttii kun se pääsee radalle!
Koulukisojahan emme kiertäneet vissiin ollenkaan. Koulukiemurat tulivat kenttäkisojen myötä. Emme osallistuneet edes koulu P-SM:eihin, minun mielestä sille teki hyvää pitää kunnon välikausi pelkistä koulukisoista. Kouluradalla se ei niin kovasti viihdy, se ei vain ole hyvä ratsastaa aitojen sisällä. Siltikin kenttäkisojen kouluosuudella se on napsinut mahtavia pisteitä, vaikka ratsastaja onkin sössinyt ja unohdellut ratoja ;) Onhan se kuitenkin napannut jo koulu P-SM kulta sekä pronssi mitalin...
Ensimmäiset kenttäkilpailumme olivat aivan mahtavat ja ikimuistoiset omista töpeistäni huolimatta. Nimittäin Uusikaarlepyyn kisat, joissa menimme suoraan ponicuppia. Maasto-osuus oli jotain niin mahtavaa, varsinkin kun Papu tajusi tilanteen ja pisti kaikkensa peliin. Se meni epäröimättä kaikki esteet ja tehtävät. Puhuin sille koko radan ajan, taputtelin välillä ja pidin harjasta kiinni. Maalilinjan jälkeen se oli lähdössä toiselle kierrokselle tukkaputkella, jo ensimmäisissä kenttäkisoissa se kantoi minut palkintojen jakoon hienosti toiselle sijalle.
Kisat ja radat kovenivat, luottamus kasvoi välillämme. Vaikka minua pelotti ennen jokaista maasto-osuutta niin poni pysyi tasaisena ja vakuutti minulle että homma hoituu. Se osoitti olevansa oiva kenttäponi ja pärjäävänsä hyvien ratsukoiden seassa. Se tuli ensimmäisenä kenttäkautenaan jokaisella kerralla nollalla maaliin.
Se vain on niin uskomaton, jopa niin uskollinen että hankki itselleen tuon saikun kisakauden jälkeen. Se painoi täysillä viimeisetkin kisat, jotka olivat Niinisalossa kenttäaluemestaruudet, joissa meidän Pohjois-suomen joukkue nappasi pronssia. Papu oli joukkueen ainoa poni, ja lähdimme maastoonkin ankkurina. Minä taas stressasin uskomattoman vaikeasta radasta, mutta poni pysyi rauhallisena ja laukkasi maaliin asti uskomattomalla teholla saaden taas äitin kyynelehtimään.. :D
Upeasti menivät myös meidän kenttä P-SM, sillä nappasimme kouluosuudelta jo reippaan kärkipaikan, rataesteet menimme helposti puhtaasti ja maasto-osuus upeasti virheittä. Se oli hieno viikonloppu vaikka paineet olivat kovat...Papu näytti olevansa paras :)
Vielä vähän aikaa olemme saikulla, jonka jälkeen otamme kunnon ja lihakset takaisin. Treenaamme ahkerasti sillä olemme saaneet nyt levätä niin paljon. Treenaamme taas itsemme teräkuntoon, jotta olemme valmiita 2014 kauden koitoksiin. Ja ellei se ole tullut jo selväksi niin minä en ole ratsastaja joka vaihtaa hevosiin kun ikä loppuu, en tarvi "parempaa" hevosta kun minulla on tuollainen ystävä nimeltään Paparazzie.
2013 ruusukkeet, mitallit
2013 pokaalit
...Ja mä rakastan sua enemmän ku mitään ja sun rakkautes on parast mitä mul on ollut ikinä <3
Kiitos pieni ystäväiseni tästä opettavaisesta vuodesta, ja kiitos kun teit viimeisestä ponivuodestani aivan mahtavan, kiitos kun olit uljaasti ponivuosieni hienoin poni ja kiitos kun olet seuraavienkin kisavuosieni poni.. :D
Tästä jatkamme yhdessä vielä pitkän aikaa!
Kiitos maailman hienoin poni, Paparazzie <3
Paras estekuva
Papu söpönä
